Mustaa

Vesi aaltoili kevyesti. Vain hetkeä aiemmin se oli ollut tyyni. Hennot laineet etenivät lähes äänettömästi mustan hahmon lipuessa lammen pinnalla. Auringonlaskun viimeinen kajo heijastui vedestä luoden kontrastin pimeän olennon asuun.

Pitkä, siro kaula kannatteli ylvästä päätä. Majesteettinen olemus huokui itsevarmuutta. Sen pelkkä läsnäolo viestitti ehdotonta valtaa, etäistä ja mystistä voimaa, jota ei kannattanut uhmata.

Lipuessaan hahmo oli liikkumaton, mutta sen tarkat silmät näkivät kauaksi. Sen rauhallisuus loi herkän tunnelman, joka samalla antoi aavistuksen vaarasta.

Kuin mustapukuinen morsian, lintu loi arvokkaan kauniin vaikutelman itsestään. Kunnioitusta herättävänä lampi oli sen oma, juuri tuona hetkenä. Mikään tai kukaan ei sitä uhmannut.

Lammen ympärillä pimeys sokaisi luonnon armottomalla syleilyllään. Tavoittamattoman valon viimeiset säteet ehtyivät lammen pinnasta. Pahuutta uhkuva olento sulautui mustan suomaan kauneuteen. Yön kuningatar oli saapunut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s