Naisella oli käsilaukussaan vain huuliharppu. Kohta soittimesta kuuluisi hyytävän viileä blues–soolo. Käsilaukku oli rekvisiittaa. Kitaristi näppäili melodiaa, jota ei oltu koskaan aiemmin soitettu. Hän uutti sen sielustaan. Sävel lumosi kuuntelijansa hämyisessä kellarissa ja kuin varkain kuljetti heidät toiseen maailmaan.
Punaiseen mekkoon pukeutunut nainen baaritiskin päässä, kaukana bändistä, ei sallinut nuottien vietellä häntä. Gin tonic lasissa houkutti häntä enemmän. Se oli lääke kipeisiin muistoihin. Oikeastaan hänelle oli yhdentekevää mitä lasissa oli, kunhan se toisi autuaan ja hivelevän humalan, joka liehittelisi hänen mietteitään, sallisi hänen purkaa tuskaansa ja nauttia helpotuksen auvoisesta olotilasta.
Mies, jolla oli kulunut t–paita ja farkkuliivit, tuijotti punaiseen pukeutunutta naista tämän takana olevan pöydän ääreltä. Kolmastoista olut sille iltaa ei ehtinyt pitkään vanheta tuopissaan. Käheä–äänisen solistin laulu lumosi miehen hetkittäin, mutta jotain oudon kiehtovaa oli tuossa punamekkoisessa naisessa.
Naisen suru oli itsestään selvää, mutta hänen lohduton hahmonsa oli miehen mielestä suloisinta mitä oli nähnyt aikoihin. Paikoissa, joissa mies vietti elämäänsä, ei tyypillisesti tavannut mitään kaunista. Tämä näky hänen edessään oli lumoava, sadunomainen.
Miehelle oli selvää, ettei hänen sopinut lähestyä naista. Se olisi tiennyt välitöntä poistamista paikalta. Vaatteet paljastivat naisen kuuluvan eri luokkaan kuin mies. T–paidan rinnukseen painettu haalistunut AC/DC –yhtyeen logo ja punainen mekko loivat järkyttävän suuren kontrastin. Unelmia sai silti miehelläkin olla, tämä ajatteli.
Vain yksi kyynel valui miehen poskelle. Hän aisti naisen angstin. Mies tunnisti tunteen, koska itse oli kokenut sen aikanaan. Jokaisella solullaan mies halusi sanoa naiselle tietävänsä. Tuska ei koskaan kuitenkaan voisi yhdistää. Sen saattoi ymmärtää vain, jos oli sen kokenut.
Mies huokaisi. Hän tilasi neljännentoista oluensa ja antautui huuliharpusta kantautuvan tenhon vietäväksi. Kuullessaan musiikin luomaa viestiä hän toivoi, että nainen välttäisi saman kohtalon. Toive jäi kellumaan lastuna sinisten sävelten aallokkoon.