Häviön molemmat osapuolet

– Huomenta rakas!

– Huomenta könsikäs! Siellä on kahvia valmiina.

– Hieno homma. Joko söit aamupalan?

– Joo. Tein leivän.

– Näemmä hait lehdenkin jo?

– Niin hain. Olen kohta lukenut ekan osan. Saat sen kohta.

– Kiitos. Pitikö minun huomenna heittää sinut sinne tyttöjen iltaan?

– Eikös me niin sovittu?

– Joo, kunhan varmistin. Menen varmaan sen jälkeen suoraan salille. Eihän sua sitten tarvitse hakea yöllä?

– Kai mä taksilla pääsen sitten kotiin. Etkö sä pelkää, että joku raiskaa minut, kun joudun yksin mahdollisesti humalassa kulkemaan puiston poikki tolpalle?

– Luulen, että sen raiskaajan kannattaa pelätä. Sehän saa sulta turpaan, jos sellaista aikoo yrittää.

– Lehdessä oli juttu, että joku nuori nainen oli joutunut raiskausyrityksen kohteeksi ihan siinä meidän työpaikan lähellä.

– Oliko se joku maahanmuuttaja?

– Uhri vai tekijä?

– Tekijä tietenkin.

– Ei tässä kerrottu. Miksi oletat heti ensimmäiseksi, että tekijä olisi maahanmuuttaja?

– No ajattelin vaan, kun aika paljon niistä on uutisoitu viime aikoina.

– Saattaa olla. En ole pistänyt niin merkille.

– Hallitushan meinasi, että pitäisi ottaa lisää noita pakolaisia Suomeen. Mitä mieltä sinä olet siitä?

– Hetkinen. Nyt seis!

– Mitä tarkoitat?

– Eihän me voida tällaisesta aiheesta keskustella.

– Miksi ei? Kai me voidaan puhua mistä vaan?

– Ei voida.

– Onko tämä taas jotain sinun äitisi neuvoja tyttärelleen?

– Ei ole. Mutta emme me voi jutella tällaisesta. Se on liian vaarallista.

– Miten niin vaarallista?

– Mitä jos me olemme tästä aiheesta eri mieltä?

– Miksi se olisi ongelma? Useinhan parit ovat eri mieltä useistakin asioista. Esimerkiksi sinä et halua koskaan mennä lätkämatsiin, mutta minä haluan. Sinä taas haluat käydä  Tupperware–kutsuilla, mutta minä en. Ei näissä silti minun nähdäkseni mitään vaarallista ole, vaikka ollaankin täysin eri mieltä asioista.

– Mutta tässä on kyse ihan eri asiasta. Tämä maahanmuuttajakeskustelu on jakanut Suomea kahtia. Osa haluaa suosia maahanmuuttoa, koska näkevät, että on tärkeää auttaa ihmisiä, jotka muuten todennäköisesti joutuisivat kuolemaan kotimaassaan. Osa taas vastustaa, koska haluavat suojella Suomea mahdollisilta rikollisilta ja taata, että suomalaisia autetaan ensin, sitten vasta muita. Arvomaailmat törmäävät toisiinsa ja periaatteellisissa asioissa ihmisten välille syntyy riitoja, katkeria sellaisia.

– Mitä sinä nyt höpötät? Väitätkö sinä, että minä olen joko kukkahattu tai rasisti?

– En väitä mitään, enkä halua väittää. En halua tietää kumpi olet. Siitä tässä nimenomaan on kyse.

– Nyt minä en enää pysy kärryillä.

– No jos oletetaan, että minä olisin rasisti ja sinä olisit kukkahattu, silloin sinä olisit minun pahin vastustajani aatteellisesta näkökulmasta. Sama juttu, jos roolit olisivat toisinpäin.

– Niin. No olisihan siinä tietenkin aika vahvasti ideologiat vastakkain.

– Nimenomaan. Eli jos me paljastamme toisillemme mitä mieltä olemme tästä aihepiiristä ja ilmenee, että olemmekin vastakkaista mieltä, mitä tapahtuu meidän parisuhteellemme?

– No nyt minä ymmärrän, miksi sinun mielestäsi tästä aiheesta keskusteleminen on vaarallista. Mutta emmekö me pystyisi silti jatkamaan yhteiseloa, vaikka olisimmekin eri mieltä?

– Tuskin sitä pitkään kestäisi. Älä sano mitään ääneen, mutta pohdi itseksesi mitä mieltä olet maahanmuuttajista ja sitten pohdi sietäisitkö minua, jos minä olisin täysin eri mieltä kuin sinä.

– Olet oikeassa. Minä varmaan yrittäisin käännyttää sinut puolelleni.

– Uskotko, että onnistuisit siinä?

– En. Etkä sinä saisi minua käännytettyä. Olemme molemmat aivan liian jääräpäisiä.

– Nimenomaan.

– No voi helvetti. Olet oikeassa. Meidän ei missään nimessä kannata puhua tästä aiheesta.

– Niinpä. Parempi siis kun vältämme aihetta.

– Mutta hetkinen. Mitäpä, jos te esimerkiksi siellä tyttöjen illassanne keskustelette keskenänne tästä aiheesta?

– Emme me riitaannu. Minä tiedän jo mitä mieltä muut ovat ja he tietävät minun mielipiteeni.

– Mutta eikö se ole ongelma meidän parisuhteellemme?

– Miten niin?

– Entä jos minä tulenkin hakemaan sinut yöllä kotiin, ja sinun kavereitasi on paikalla? Sitten te kännipäissänne höpötätte tuosta aiheesta ja sitä kautta sinunkin kantasi paljastuu?

– Minähän sanoin jo, että tulen taksilla.

– No tällä kertaa, mutta vastaava tilanne voi tulla eteen jonain toisena kertana.

– Se on tietenkin mahdollista.

– Voimmeko me mitenkään välttyä siltä, että meidän mielipiteemme paljastuvat väkisin jotain kautta?

– Olet oikeassa. Me tapaamme sukulaisiamme, ystäviämme ja työtovereitamme. Osa heistä tietää mitä mieltä olemme aiheesta. Totuus voi paljastua milloin tahansa emmekä me pysty sitä välttämättä estämään.

– Käsitätkö, että jos niin käy, meillä on ero edessämme. Todennäköisesti vielä katkera sellainen?

– Todella riitaisa ero. Me molemmat tekisimme erosta mahdollisimman vaikean ihan vain kostaaksemme toisen väärän mielipiteen.

– Niin siinä väistämättä kävisi. Mitä hemmettiä me oikein teemme?

– Ei tässä ole kuin yksi ainoa vaihtoehto.

– Mikä?

– Meidän täytyy erota heti saman tien.

– Mitä? Ei! Emme kai me sentään sitä voi tehdä?

– Pakkohan se on. Emme me pysty salaamaan mitenkään mielipidettämme. Se paljastuu jotain kautta aivan varmasti. Sen jälkeen syntyy paha riita ja siitä seuraa katkera ero. Tämä on väistämättä edessämme. Mutta jos me eroamme nyt heti, kun emme vielä tiedä mitä mieltä olemme, me voimme sentään erota ystävinä.

– Sinä olet viisas nainen. Ei ihme, että rakastuin sinuun. Olet oikeassa, meidän on erottava nyt.

– Lienee parasta, että alamme sopia miten jaamme omaisuuden. Huolehditko sinä paperityön vireille maanantaina?

– Ilman muuta. Minä hoidan sen.