Olin aikeissa kirjoittaa ihan helvetin hyvän novellin, yhden parhaistani, mutta sitten inspiraationi katosi, kun näin ne taas siellä televisiossa. Siellä oli maamme ykköskirjailijoita, nimiä nyt sen kummemmin mainitsematta, hauskoissa ohjelmissaan. Onko enää olemassa mitään ohjelmaa, missä ei nämä naamat olisi mukana?
En minä sillä, etteikö saisi olla televisiossa ja olla vielä hauskakin, mutta he tuhoavat minun orastavan kirjailijan urani. Kaikki haluavat ostaa heidän kirjojaan, mutta miksi? Yksinkertaisesti siitä syystä, että ovat siellä televisiossa tekemässä niitä muka hauskoja ohjelmiaan. Siinä sitten kansa nauraa röhöttää, ja kun kirjakaupan ohi kulkevat tai marketissa ovat ostoksilla, niin ostavat sitten heidän kirjojaan. Ei suinkaan siksi, että ne kirjat olisivat mitenkään hyviä vaan siitä syystä, kun ovat niin hauskoja siellä televisiossa.
Mitä ihmeellistä on muka jossain jääräpää-ukossa, joka ei osaa tehdä ruskeaa kastiketta? Kyllä minä niin mieleni siitä pahoitin, että tällaisia kirjoja myydään tolkuttomasti. On muka niin perisuomalaista ja tuodaan aitoa maalaishenkeä ja kontrastia nyky-yhteiskuntaan. Kulttuurien törmäyksiä ja suomalaisuuden ylistystä. Tuollaisilla vain viilataan hyväuskoisia kaupunkilaisia silmiin. Menisivät perkele sinne maaseudulle katsomaan niitä jääräpäitä, siellä niitä yhä on. Aitoja ukkoja ehdottomuuksineen ja itsepäisyyksineen.
Tai sitten on muka niin ihmeellistä, kun joku suomalainen haluaa väkisin olla ruotsalainen. No, okei, se on todella ihmeellistä, se on suorastaan absurdia. Sellainen kirja pitäisi olla jossain fantasiaosastolla. Tämän kaltainen kirjoittaminenhan on vaarallista, koska sellainen voi asettaa järjettömyyksiä herkän suomalaisen nuoren urbaanin mieleen. Entä jos tuollaisesta tulee jokin muoti-ilmiö ja käynnistyy uusi laaja massamuuttoliike Ruotsiin? Ei kukaan silloin tule kirjailijaa tilille vaatimaan, sille naureskellaan entistä enemmän, kun se on muka niin hauska televisiossa.
Rovaniemeläisten ajatuksenjuoksu on taas niin omituista, ettei niistä yksistä kirjoista kannata mitään ihmeempää mainita.
Kirjoja ne myyvät vain sillä, kun ovat saaneet naamansa ja nimensä televisioon. Mitä tekemistä sillä on kirjallisuuden kanssa? Ei yhtään mitään. Se on niin väärin meitä todellisia kirjoittajia kohtaan, koska meidän taidonnäytteet katoavat televisiojulkisuuden varjoon. Täysin epäreilua eikä tasapuolisuudesta voi puhua juuri nimeksikään.
Minun loisteliaat tekstini eivät pääse esille, koska nämä julkisuudessa patsastelevat vievät kaiken huomion kirjakauppojen hyllyiltä olevilta muilta tuotoksilta. Jos nyt siis pääsisi edes sinne kirjakaupan hyllylle. Eihän kukaan kustantaja minunkaan tekstejä ole huolinut, koska minä en ole televisiossa tai mikään julkkis. Vaikka taso ja laatu olisivat maailman parhaimmistoa, ei sillä ole merkitystä, jos ei naama ole töllöttimessä. Minä halveksun sellaista, enkä sellaiseen voisi suostua koskaan.
Näille tietyille kirjailijoille haluaisin kyllä mennä sanomaan ihan julkisesti suorat sanat. Haastaisin heidät siinä, miten he tekopyhästi muka jonkin hauskojen televisio-ohjelmien varjolla mainostavat itseään ja sitä kautta kirjojaan. Kun tämän voisin esittää heille julkisesti kameroiden ollessa paikalla, he saisivat kokea katkeran kalkin omalla areenallaan – televisiossa. Sen jälkeen kaikki tietäisivät mitä mieltä minä olen ja miten oikeassa olen.
Olisin itse julkisuuden valokeilassa ja väistämättä tulisin sitä myöden julkkikseksi. Se olisi osa kohtaloani, koska voittaisin nuo hauskuuttajat heidän omalla pelikentällään. Siitä saattaisi seurata, varsinkin kun saisin suuren yleisön mielipiteen puolelleni, että minun tekstejäni alettaisiin vaatia kustannettavaksi ja painettavaksi kirjoiksi. Romaanejani myytäisiin huimia määriä, koska olisin kirjoittaja, joka löi luun kurkkuun valtavirtakirjailijoille julkisesti ja olisin noussut kansan tietoisuuteen sitä kautta. Ansioni olisi olla unohdettujen ja aloittelevien kirjailijoiden esitaistelija, joka suuren mediamyllytyksen kautta olisi kaikkien tuntema nimi. Kirjani myynti nousisi huomattaviin lukemiin, niitä käännettäisiin useille kielille.
Ai niin, mutta kirjojani ei myytäisi niiden tason tai laadun vuoksi. Ketään ei kiinnostaisi mistä olen kirjoittanut, vaan teoksiani ostettaisiin ainoastaan, koska olisin julkkis, joka jullitti kuuluisuudet. Olisin muuttunut yhdeksi heistä. Ei, sellaista ei voisi tehdä. En voi alentua sellaiseen ja myydä niin helposti periaatteitani ja eettisiä arvojani. Itse asiassa mikä tahansa kritiikki, minkä esittäisin näitä kyseisiä henkilöitä kohtaan, saattaisi johtaa siihen, että nousisin julkkikseksi, tulisin tunnetuksi. Näin ollen minun on vältettävä tällaisia ajatuksia viimeiseen asti. Minun täytyy olla vain hiljaa. Kirjoitan vain rauhassa tekstejäni ja pyydän käsikirjoituksillani kustantajia lähettämään minulle hylsykirjeitä. Pystynpä ainakin säilyttämään arvoni ja mielenterveyteni. Niin on paras…
juolahdus.wordpress.com 