Ruusunnuppu

Virpi saapui kotiinsa työpäivän päätteeksi. Riisuttuaan ulkovaatteensa hän joi keittiössä lasillisen vettä ja asteli sen jälkeen makuuhuoneeseen vaihtaakseen vaatteensa rennompiin. Risto istui kirjoituspöydän äärellä tietokoneen näytön edessä. Virpi hymyili aluksi, mutta hänen ilmeensä vakavoitui, kun hän näki mitä mies katseli monitorista. Ruudulla oli suurennos naisen paljaasta sukupuolielimestä.

– Mitä vittua sä täällä oikein kattelet? Virpi kysyi pettyneellä äänensävyllä mieheltään.

– No sitä juuri! Risto vastasi lähes yhtä närkästyneenä.

– Miksi ihmeessä? Mehän puhuimme, etten minä pidä siitä, että sinä tuijottelet pornoa. Sellainen loukkaa minua. Me olemme yhdessä, joten miksi sinulla pitäisi olla erityistä tarvetta tuijotella vieraita alastomia naisia. Etkö muka saa minulta tarpeeksi asti? Virpi ripitti miestään.

– Muistan kyllä keskustelumme. Mutta nyt on kyse ihan eri asiasta, Risto puolustautui.

– Miten niin? Sinähän jäit nyt rysän päältä kiinni! Pilluja sinä täällä tiirailet! Virpi huusi.

– Totta, mutta etkö sinä tunnista tuota pimperoa? Risto kysyi. Virpi hämmentyi miehen vastauksesta. Hän tuijotti ensin monitorilla näkyvää vaginaa ja sen jälkeen miestään.

– Nyt en ymmärrä, nainen lopulta totesi.

– Sinun pillusihan se siinä on! Risto sanoi napakasti voitonriemua äänensä sävyssä.

– Minun? Nyt en ymmärrä, Virpi totesi, tällä kertaa selvästi varautuneen oloisena.

– Minäpä selitän. Jamppi lähetti minulle sähköpostilla linkin yhteen Monster–autovideoon. Yritin ladata sitä sen linkin kautta, mutta se ei ottanut onnistuakseen. Aloin tutkia asiaa, miksi se ei onnistu, ja selvisi, että koneemme muisti alkoi olla melko tapissa. Ajattelin siivota koneelta turhaa sälää pois. Nettiselaimen arkistotiedostoista minä sitten löysin tämän kuvan, Risto kertoi.

– Entä sitten? Se on takuulla sinun selauksiesi jäljiltä jäänyt sinne! Virpi hihkaisi.

– Ei ole. Kuva näytti hyvin tutulta. Miksi ei olisi näyttänyt, koska minähän olen siinä olevaa kohdetta varsin usein tuijotellut ihan livenä. Aloin ihmetellä, että miten ihmeessä sinun ruusunnuppusi kuva on koneellamme. Lopulta se selvisi. Sinä olet sen itse lähettänyt jollekin JättiKanki88–nimimerkille sellaisen chat–sivuston kuin FinnSexLive kautta. Sinun nimimerkkisi näytti olevan KosteaKiima85. Olisiko sinulla kenties jotain kerrottavaa? Risto tenttasi vaimoltaan.

Virpi vaikutti selvästi hämmentyneeltä ja mietti mitä hänen tulisi sanoa ja ajatella kaikesta siitä, mitä aviopuoliso oli juuri suustaan päästänyt.

– Ei pidä paikkansa. Olet erehtynyt pahemman kerran. En todellakaan tiedä tuollaisista nimimerkeistä yhtään mitään. Jos sellaisia tietoja meidän koneeltamme löytyy, niin sitten joku on hakkeroinut meidän koneellemme, Virpi väitti vastaan.

– Minunkin mielessäni kävi sama ajatus. Tarkistin koneen logitiedostoista myös päivämäärän ja ajankohdan, milloin tämä kuva on lähetetty. Se on tapahtunut neljä  viikkoa sitten tiistaina samaan aikaan, kun minä olin kolmen päivän reissulla Oslossa. On kyllä mielenkiintoinen sattuma, että tämä väittämäsi hakkeri on tehnyt vain yhden tällaisen hakkeroinnin ja nimenomaan juuri silloin, kun minä olen ollut poissa kotoa, Risto perusteli.

– Mistä minä voin tietää kenenkään hakkerin motiiveja ja aikatauluja. Minä en ainakaan ole mitään sellaisia sivustoja tutkinut enkä todellakaan ole itsestäni tuollaisia kuvia lähettänyt kenellekään. Ja ei tuossa kuvassa ole todellakaan minun pimppini. Väitätkö todella, että se on noin ruma?

– No kai minä nyt sinun persikkasi tunnistan! Sinähän se tuossa komeilet! Eikä se sitä paitsi mitenkään ruma ole! Risto puolustautui puolestaan hämmentyneenä.

– Mitä? Miten sinä kehtaat siinä ihan suoraan minulle väittää, että jonkun huoran tavara on kauniimpi kuin minun? Virpi kivahti.

– Hä? En kai minä niin sanonut? Tuo kuva on takuulla sinun jalkovälistäsi! Katso nyt itsekin noita huulien muotoja ja tuota nipukkaa sekä ennen kaikkea tuota syntymämerkkiäsi tuossa vasemmalla. Eikö tuo muka ole se sinun lemmen leppäkerttusi? Risto vakuutteli.

– Se nyt vain sattumalta näyttää samankaltaiselta, mutta ei se ole minun! Virpi vastusteli.

– No, sehän on helppo tarkistaa. Riisu housusi! Risto vaati.

– Mitä? Miksi ihmeessä? Virpi hämmästeli.

– Riisu alapää paljaaksi, niin vertaillaan! Sillähän se selviää, onko tuo sinun vai ei! Risto tivasi.

Virpi ei tiennyt mitä olisi sanonut. Hän tuijotti muutaman sekunnin miestään, joka myhäili omahyväisen oloisena.

– Voi jumalauta! Hyvä on, näytetään sitten! Virpi kivahti ja alkoi riisua vaatteitaan. Pian hänellä oli yllään pelkkä t–paita.

– No niin, sitten menet sängylle ja avaat reitesi! Risto ohjeisti ja kaivoi kirjoituspöydän kaapista järjestelmäkameraansa.

– Mitä sinä nyt aiot? Et kai sinä jumalauta kuvittele ottavasi minun pillustani kuvaa? Virpi karjahti miehelleen.

– Pakkohan se on. Miten muuten me voimme vertailla näitä keskenään? Ethän sinä varsinkaan itse näe kovin hyvin sinne jalkoväliisi? Risto ihmetteli.

– Tämä ei ole todellista! Nyt tämä menee liian pitkälle! Minusta et sellaisia kuvia ota. Sinulle voin tässä nyt vilauttaa, mutta sen kameran laitat ensin pois, onko selvä! Virpi komensi ja piti jalat tiukasti kiinni yhdessä.

– Uskotko sinä sitten minua, kun hetken päästä totean, että tuo kuva ja jalkovälisi ovat identtiset keskenään? Risto totesi ja piteli kameraa kädessään.

– Voi helvetti! Miten sitä voi tällaisiin tilanteisiin joutua? Etkö sinä idiootti tosiaan usko, ettei minulla ole tuon kuvan ja niiden nimimerkkien kanssa mitään tekemistä? Virpi raivosi ja piti kätensä puuskassa sekä jalat yhä tiukemmin yhdessä.

– En todellakaan usko! Ei tässä ole mistään hakkereista kyse. Ja kuvassa on ihan takuuvarmasti sinun lemmenluolasi, ei epäilystäkään. Jos haluat helpolla päästä, niin miksi et vain suosiolla tunnusta mitä olet tehnyt! Risto jatkoi järkähtämättömänä mielipiteestään.

– No perkele! Hyvä on, ota sitten se kuva, mutta hävität sen heti, kun vertailu on tehty! Virpi kivahti ja levitti reitensä paljastaen jalkovälinsä kameralle.

Risto napsi muutaman kuvan, sääti kameran salaman asetuksia, ja otti pari kuvaa uudelleen. Ollessaan tyytyväinen otoksiin, hän kytki laitteen tietokoneeseen ja siirsi kuvat. Hetken käytettyään ohjelmia koneella hänellä oli näytöllä vierekkäin arkistosta löytämänsä kuva ja hetki sitten ikuistettu otos Virpin vulvasta.

– No niin, siinä! Vieläkö väität vastaan? Eikö tämä todista, että kyseessä on sinun kiimaviirusi molemmissa? Risto ilakoi.

– Ei tuo todista mitään! Kaikki pillut ovat samannäköisiä! Virpi väitti vastaan.

– Eivät ole! Niissä on paljonkin eroja keskenään! Risto intoutui puolustautumaan.

– Vai on? Ja mistä sinä tarkkaan ottaen sitten tiedät tämän asian niin hyvin? Olet tainnut tehdä perusteellistakin kenttätutkimusta? Virpi kuittasi miehelleen.

– Et kai sinä kuvittele, että minä olin neitsyt, kun tapasimme? Ja et sinä ala nyt johtamaan tätä keskustelua harhaan! Myönnä pois, molemmissa kuvissa on sinun raukeuden riihesi! Risto vakuutteli.

Virpi tuijotti kuvia hetken aikaa ja sen jälkeen miestään, jonka vakava ja tiukka ilme kuvasti järkähtämätöntä päättäväisyyttä. Nainen laski katseensa aviovuoteensa lakanoihin.

– Hyvä on. Minä tunnustan. Se on minun pimpsloorani. Mutta kyse ei ole lainkaan siitä mitä kuvittelet! Virpi alkoi selittää selvästi alistuneena.

– Sinä siis olet minun poissa ollessani chattaillut jotain riettauksia jonkun JättiKanki88:n kanssa ja lähettänyt tälle vielä kuvan tavarastasi? Miksi ihmeessä? Et kai ole tavannut häntä?

– En tietenkään ole tavannut! Ei kyse ole mistään sellaisesta. Tämä on vain niin noloa, kun en mitenkään kehtaisi kertoa, Virpi jatkoi.

– No yritä edes! Minä en suoraan sanoen pidä tällaisesta selkäni takana vehkeilystä yhtään! Risto kovisteli.

– Minä kerron! Rauhoitu! Ei tämä oikeasti ole niin paha juttu, miltä se ehkä vaikuttaa näin äkkiseltään ajatellen, Virpi lohdutti miestään.

– Kerro sitten! Mistä tässä on kyse? Risto ihmetteli.

– JättiKanki88 on itse asiassa gynekologi. Erittäin hyvä sellainen, Virpi kertoi.

– Gynekologi? Mitä hemmettiä? Risto hämmästeli.

– Nimenomaan! Hän on yksi Suomen parhaita gynekologeja. Olen epäillyt, että minulla on tiettyjä ongelmia alapäässäni. Olen ollut siitä huolissani, Virpi jatkoi selitystään.

– Mitä ongelmia? Risto kysyi huolestuneena.

– No sellaisia naisten juttuja. Ei sellaisista sovi kysellä naisilta, se ei ole kohteliasta! Virpi tiuskaisi.

– Anteeksi! En ajatellut asiaa kunnolla. Jatka toki, onko kaikki kunnossa? Risto alkoi olla huolissa.

– Luojan kiitos on. Ehkä. En ole varma, mutta siitä juuri on kyse. Minä kävin aiemmin jo terveyskeskuksen gynekologilla, joka totesi, ettei ole mitään ongelmaa. Sinähän kuitenkin tiedät millaisia puoskareita nämä julkisen terveydenhuollon lääkärit ovat, joten halusin saada luotettavan toisen mielipiteen. Ystävättäreni Julia kertoi tästä erinomaisesta gynekologista, joka on äärimmäisen taitava ja osaa kuulemma fantastisesti selvittää ja tutkia vaikeimmatkin ongelmat. Julia on ollut hyvin tyytyväinen saamaansa palveluun, Virpi jatkoi. Risto kuunteli herkeämättä hämmentyneenä vaimonsa kertomusta.

– Mutta miten tämä liittyy siihen chattiin? Risto ihmetteli.

– Odota, tulen siihen kohta. Tämä taitava gynekologi ei tietenkään toimi julkisen terveydenhuollon piirissä, vaan pitää yksityisvastaanottoa. No, koska sinäkin olet nyt taas työtön, ei minulla ole sellaiseen varaa. Olin jo menettää toivoni, etten pääsisi koskaan tämän spesialistin vastaanotolle, mutta onneksi Julia auttoi minua hädässäni. Hän kertoi tälle gynekologille ongelmastani ja siitä, ettei minulla ollut varaa hänen vastaanotolleen, joten tämä gynekologi suostui tekemään hyvän työn ja tutkia ongelmani ilmaiseksi, ihan vain hyväntekeväisyyden nimissä. Eikö hän olekin ihana mies? Virpi totesi miehelleen.

– Tuohan kuulostaa todella hienolta, mutta en edelleenkään käsitä tuota kuvaa ja chattia, Risto intti. Virpi osoitti sormellaan, että miehen tulisi olla hiljaa.

– Tämä gynekologi antoi Julialle tuon nettipalvelun osoitteen ja hänen nimimerkkinsä sinne, jotta Julia voisi toimittaa ne minulle. Lääkäri ei voinut ottaa minua vastaan omalla klinikallaan, ettei siitä syntyisi turhia huhuja hänen hyväntahtoisuudestaan ja hyväntekeväisyydestään. Muutoinhan siellä olisi jatkuvasti naisia vaatimassa ilmaista palvelua ja sellainen romahduttaisi hänen bisneksensä ja maineensa. Juuri siitä syystä hän halusi pysyä myös nimimerkin takana. Niin me sovimme, että minä lähetän kuvan ongelmastani hänelle tuon chat–palvelun kautta ja hän sen perusteella vilkaisee, onko syytä tarkempiin tutkimuksiin. Siinä koko juttu! En halunnut kertoa sinulle aiemmin mitään, koska en halunnut huolestuttaa sinua. Lisäksi tämä tapa, miten me salasimme gynekologin hyväntekeväisyyden tuon chatin kautta hävetti minua suunnattomasti. Enhän minä ollut koskaan käyttänyt tuollaisia chatteja. Kuvittele mitä kauheuksia jouduin siellä lukemaan, kun odottelin JättiKanki88:n vastausta. Ajattelin kyllä kertoa sinulle siinä tapauksessa, jos olisi aidosti syytä varautua johonkin terveysongelmaan. Nyt minua kieltämättä hävettää, etten kertonut heti mistä oli oikeasti kyse ja se kaduttaa minua syvästi, Virpi totesi ja päätti tarinansa.

– No nyt minä ymmärrän! Olen rakas pahoillani, että epäilin sinua heti kaikkein pahimmasta, mutta ymmärräthän sinäkin, että kaikesta tästä oli helppo vetää vääriä johtopäätöksiä. Täytyy sanoa, että tuo gynekologi on kieltämättä hieno mies, kun auttaa sinua tällä tavoin. Ja tuo hänen nimimerkkinsä on kyllä nerokas. Eihän kukaan voisi koskaan älytä, että JättiKanki88:n takana onkin taitava gynekologi. Ymmärrän, että hän haluaa pysyä salaisena tällaisessa tapauksessa. Mutta yhtä asiaa en vielä ymmärrä, Risto hämmästeli.

– No mitä? Virpi kysyi.

– En minä kyllä huomaa tuon kuvan perusteella sinun pystyhymyssäsi mitään ongelmaa? Risto kommentoi tutkaillen tarkemmin näytöllä olevia otoksia.

– Ei siitä välttämättä mitään huomaa, ellei ole nainen tai gynekologi. Sinä et ole kumpaakaan. Mutta ole huoleti, asiat selviävät pian, sillä olen sopinut tapaamisesta tämän gynekologin, tai siis JättiKanki88:n kanssa ensi viikolle. Sitten tiedämme onko tarvetta tarkempiin tutkimuksiin, Virpi huojensi miehensä huolestuneisuutta.

Mies sulki vaimonsa syleilyyn ja oli onnellinen, että kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin eikä hänen epäilyksilleen lopulta ollut aihetta.