Elvis elää!

Olen täysin varma, että naapurini on Elvis Presley! Ihan totta! Hänen täytyy olla itse rockin kuningas! Kaikki täsmää täysin. Kaikkihan tietää, että Elvis ei kuollut 1977, vaan lavasti oman kuolemansa tuolloin. Tämähän on jo vanhaa tietoa. On myös helppoa todistaa tämä väite todeksi.

Elvis oli vuonna 1977 pulska kuin merileijona, olette ehkä nähneet kuvia hänestä noilta ajoilta. Miten siis on mahdollista, että lanteiden keisarin ruumisarkussa makasi sopusuhtainen ja normaalipainoinen Elvis? Miten tämä on selitettävissä?

Kuolinsyyn tutkinnassa tehtiin lukuisia virheitä. Esimerkiksi kuolinsyytodistukseen merkityt fyysiset tuntomerkit ruumiista eivät täsmää Elviksen kanssa. Arpia oli väärissä paikoissa ja tietyt mitat olivat kaukana todellisuudesta.

Outoa oli myös se, että Elviksen henkilökohtaiset tavarat ja tunnearvoltaan rakkaimmat esineet olivat hävinneet Gracelandista, kun viihteen valtias oli löydetty ”kuolleena”. Miksi nämä olivat kadonneet? Koska Elvis itse oli siirtänyt nämä salaiseen asuinpaikkaansa, minne hän asettui lavastettuaan ensin kuolemansa.

Lisää selkeitä todisteita on esimerkiksi se, että kukaan ei koskaan ole yrittänyt lunastaa Elviksen huomattavan suuria henkivakuutuskorvauksia. Miksi? Koska elossa olevan ihmisen henkivakuutuskorvauksia ei voi lunastaa. Tähän olisi tarvittu kuolinsyytodistus, mikä oli kuitenkin täynnä virheitä, joten lakimiesten olisi ollut helppoa kumota väite Elviksen kuolemasta. Koko juoni olisi siinä tapauksessa paljastunut.

Tärkein todiste on kuitenkin se, että Elviksen haudalla hänen toinen etunimensä Aaron on kirjoitettu väärin. Tähän syynä on yksinkertaisesti se, että Elvis oli taikauskoinen eikä uskaltanut käyttää täysin oikeaa nimeään hautakivessään.

Aiheesta tehtiin aikanaan myös televisiodokumentti, jossa edesmennyt näyttelijä Bill Bixby esitti näitä samoja todisteita. Vakuuttavassa ohjelmassa esitettiin esimerkiksi äänitteitä, joille oli todistettavasti tallentunut Elviksen ääni – hänen oletetun kuolemansa jälkeen. Jos Bill Bixbyn kaltainen kuuluisuus on tätä mieltä, niin tottahan tällaisen väitteen on oltava!

 

Mutta takaisin naapuriini. Elvis syntyi vuonna 1935 ja viisikymmentäluvun alussa tämä kuorma-autokuski nousi kuuluisuuteen ja pysyi kiistattomana viihdetaivaan kuninkaana aina seitsemänkymmentäluvulle asti. Lopulta Elvis ”kuoli” yllättäen vuonna 1977.

Naapurini on sattumoisin alun perin amerikkalainen mies, joka muutti Suomeen samana vuonna pian Elviksen kuoleman jälkeen. Hän on myös syntynyt vuonna 1935. Aikamoinen sattuma!

Vaikka naapurini osaa hyvin suomea, hänen puheestaan pystyy tarkkakorvainen kuulemaan selkeän Yhdysvaltojen Tennesseen alueen etelävaltiolaisen aksentin. Elvishän oli syntynyt Tupelossa, Mississippin osavaltiossa, joka on sattumalta Tennesseen naapurivaltio.

Suurimman osan elämästään Elvis asui Memphisissä, Tennesseessä, missä myös Graceland, hänen kuuluisa kotinsa sijaitsee. Nämä taustatiedot mielessäni tein järisyttävän havainnon naapuristani.

Erään kerran satuin huomaamaan hänen ulkovarastossaan lojuvat vanhat muuttolaatikot. Mies oli tehnyt virheen, sillä hän oli unohtanut oven auki. Paha moka, joka johdatti minut hänen todellisen henkilöllisyytensä jäljille. Laatikoihin oli merkitty lähettäjän osoite. Pystyin helposti erottamaan tekstin ”Memphis, Tennessee”. Tämä varsinaisesti herätti minun huomioni ja epäilykseni, että saattaisin olla rockin kuninkaan naapuri.

 

Kun aloin epäillä tätä epätodelliselta tuntuvaa faktaa, päätin tutkia asiaa tarkemmin. Vaistonvaraisesti toimien päätin kysyä asiaa häneltä suoraan. Esitin hänelle väitteen, että hän on Elvis Presley.

Naapurini esitti huvittunutta, mutta erinomaisena ihmistuntijana saatoin helposti huomata vahvaan vaivautuneisuuteen viittaavia merkkejä. Hän tietenkin kiisti asian huumorin varjolla, kuten olin arvellutkin. Kun jatkoin kuitenkin hänen pommittamistaan epäilyilläni, hänen ärsyyntyneisyytensä paljasti hänet. Pohdiskelin, miksi ihmeessä naapurini tunsi vaivautuneisuutta ja ärsyyntyneisyyttä, jos hän ei todella ollut Elvis Presley.

Siirryin tutkimuksissani toiseen vaiheeseen, joka tarkoitti hänen taustojensa selvittämistä. Se oli todella mielenkiintoista. Pystyin vaivattomasti saamaan selville paljon hänen elämästään Suomessa aina vuoteen 1977 asti. Kun yritin sen jälkeen selvittää jopa kahden eri yhdysvaltalaisen yksityisetsivän avulla, mitä naapurini oli tehnyt ennen vuotta 1977 USA:ssa, jäljet päättyivät kuin seinään.

Etsivät varmistelivat minulta useasti naapurini nimeä ja muita tunnisteita, koska vaikutti siltä ettei hän olisi koskaan asunutkaan USA:ssa. Tämä vain vahvisti epäilyksiäni entisestään. Miten saattoi olla mahdollista, ettei Yhdysvaltain kansalaisesta ollut minkäänlaisia jälkiä löydettävissä, ellei miehen menneisyyttä oltu tarkoituksella peitelty tai miehellä oli valehenkilöllisyys. Aloin saada vahvistuksia epäilyilleni.

Suomessa naapurini oli aluksi Suomeen tullessaan perustanut musiikkiliikkeen, joka myi pääasiassa amerikkalaisia LP-levyjä ja musiikki-instrumentteja. Muutaman vuoden jälkeen hän oli myynyt liikkeensä ja päässyt musiikinopettajaksi kouluun. Viimeiset vuodet ennen eläkkeelle pääsyään hän oli opettajana rock-opistossa. Kaikki tämä täsmäsi erinomaisesti epäilyksiini. Elvikselle ei olisi ollut temppu eikä mikään hoitaa tuollaisia vastuita ja ammatteja.

Kaikkein eniten hänen taustassaan herätti huomiota, että naapurillani oli ollut huomattavasti enemmän varallisuutta, kuin mihin hänen työllään saamansa ansiot edellyttivät. Miehellä oli ollut kesämökkejä ympäri Suomea ja hän oli asunut hienoissa ja kalliissa asunnoissa maan parhailla asuinpaikoilla. Hänellä oli ollut aina upeita ja kalliita autoja. Nykyisinkin hänellä on täydellisessä kunnossa oleva vaaleanpunainen 53-vuosimallin avo-Cadillac sekä talvikäyttöön tuliterä Bentley. Mistä hänellä siis oli rahaa niin paljon?

Varallisuutta hänellä oli pakko olla paljon jo siinä vaiheessa, kun hän muutti Suomeen. Tekokuollessaan Elviksellä, jos kenellä, rahaa oli paljon vuonna 1977. Nykyisin hän asuu tavallisessa rivitaloyhtiössä, mikä toisaalta tuntui ristiriitaiselta ja arveluttavalta.

Kysyin häneltä kerran, miksi hän asui niin vaatimattomasti, vaikka hänellä tuntui olevan rahaa runsaasti. Naapurini väitti, että hän oli saanut autot perintönä juuri edesmenneeltä rikkaalta amerikkalaiselta sukulaiseltaan, mutta ettei hän muutoin ollut mitenkään varakas. Selkeä valhe, huomasin tämän oitis hänen ruumiinkielestään. Luin häntä kuin avointa kirjaa.

 

Jatkaessani tutkimuksiani aloin löytää mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka toivat lisätodisteita epäilyilleni. Eräänä päivänä keskustelin rivitaloyhtiöömme suunnitteilla olevista pihajuhlista erään toisen asukkaan kanssa.

Tämä asukas kertoi miten joskus aiemmin, jolloin itse en vielä asunut kyseisessä rivitaloyhtiössä, heillä oli ollut kesäjuhlat, jotka olivat onnistuneet erinomaisesti. Tämä toinen naapurini kertoi, että Elvikseksi epäilemäni oli ollut juhlien kohokohta, sillä hän oli esittänyt karaokea ja laulanut äärimmäisen taidokkaasti rockin kuninkaan hittejä. Tuolloin oltiin epäilty, että naapurini oli suuri Elvis fani ja oli opetellut imitoimaan esikuvaansa.

Toinen naapurini kertoi myös epäilleensä, että Elvis-naapurini oli saattanut joskus nuoruudessaan heittää Elvis-imitaatiokeikkoja. Ihmettelin miksi hän sellaista epäili, jolloin hän näytti minulle valokuvan, jonka oli ottanut noista juhlista. En ollut uskoa silmiäni. Tuossa kuvassa naapurini oli esittämässä Elvistä yllään kullanhohtoinen lamee takki, jollaista rockin valtias piti uransa alkuaikoina viisikymmentäluvulla.

Uskomatonta, mutta tuossa kuvassa hän esiintyi selvästi sama takki päällä. Miten ihmeessä saattoi olla mahdollista, että tuo asuste sopi niin täydellisesti hänen ylleen ja miten hänellä se takki saattoi olla hallussaan, jos hän ei muka ollut Elvis? Nähtyäni kuvan, kysyin asiaa naapuriltani, mutta hän vain tuhahti ja löi oven kiinni nenäni edessä.

Jälleen elekieli oli minulle varsin selvä – olin osunut arkaan paikkaan. Olin samalla myös osoittanut hänelle itselleen, miten varomattomasti hän oli toiminut. Kaikki epäilykseni vahvistuivat entisestään, koska jouduin poliisikuulusteluihin. Naapurini oli tehnyt minusta rikosilmoituksen. Hän syytti minua häirinnästä.

Virkavalta kuulusteli minua. Kerroin heille avoimesti epäilyistäni ja todisteistani. Poliisi ei uskonut minua ja käski minun jättää naapurini rauhaan. Tässä vaiheessa olin täysin varma: naapurini oli pakko olla Elvis. Kukaan muu ei voisi lahjoa suomalaista poliisia tällaisessa vähäpätöisessä asiassa. Sellaiseen pystyi vain, jos oli paljon rahaa – kuten Elviksellä.

Naapurillani täytyi olla paljon käteistä käytettävissään, mutta miksi hän eli niin vaatimatonta elämää, jos hän oli todella rikas? Selitys oli yksinkertainen, hän ei halunnut tuoda rikkauttaan esille, koska hän todennäköisesti samalla paljastuisi Elvikseksi. Rikkaat joutuivat muutenkin aina yhteiskunnan silmätikuksi, ja jos häntä kuvattaisiin lehtiin, niin äkkiä joku hoksaisi, että no helvetti Elvishän se siinä… Ovelaa, todella ovelaa…

 

Koska poliisi oli Elviksen puolella ja suojeli häntä, totesin etten voisi jatkaa tutkimuksiani enää. Minulla ei ollut varaa lahjoa virkamiehiä tai taistella oikeuslaitoksessa oikeuksistani tässä asiassa. Tein järkevämmän päätöksen ja luovutin, mutta olen yhä täysin varma, että naapurini on rockin, ennen kaikkea elävä, legenda Elvis Presley, siitä ei ole epäilystäkään.

Minun on vaikea sulattaa tätä tietoa ja varmaankin juuri siitä syystä päätin tämän asian julkaista täällä internetissä. En ymmärrä miksi Elvis on päätynyt aikoinaan lavastamaan kuolemansa, ja ennen kaikkea miksi ihmeessä hän halusi muuttaa juuri Suomeen? Ehkä Suomi oli niin syrjäinen ja hiljainen, mutta kuitenkin sivistynyt maa, että se soi hyvän pakopaikan Elvikselle, mitä hän nyt ikinä sitten pakeni.

On kerrassaan hurja ajatus, että naapurissani asuu todellakin Elvis Presley. Miettikääpä sitä.

 

Ai niin! Yksi todiste vielä. Unohdin mainita aiemmin. Naapurini muutettua Suomeen 1977 muutti nimensä suomalaiseksi. Hän saapui maahan nimellä Yelserp Noraa, mutta saatuaan Suomen kansalaisuuden, hän muutti nimensä suomalaisempaan muotoon eli on nykyisin Aarno Ilves. Aika järisyttävää vai mitä?