Pressanvaalit

Pauli Miimistö ja Hekka Raavisto olivat presidentinvaalien finalistit. Pauli ja Hekka edustivat täysin vastakkaisia aatteita, mutta hämmästyttävää kyllä, he olivat suurimmaksi osaksi hyvin yksimielisiä poliittisista asioista. Kansalaisten oli vaikea päättää kumpaa äänestäisi. Miten ihmeessä voisi valita kahdesta ehdokkaasta, joiden meriitit, mielipiteet ja arvomaailma olivat lähes tulkoon samat.

Mediassa pohdittiin kovasti tätä asiaa ja yritettiin tehdä niin kutsutta pesäeroa heidän näkemyksilleen ulko– ja sisäpolitiikan sekä suomalaiseen hyvinvointivaltioon liittyvien tärkeiden asioiden suhteen. Merkittäviä eroja ei pystytty löytämään. Tämä johti lopulta siihen, että eroja alettiin etsiä muilta osa–alueilta kuin politiikasta.

Kaikki sai alkunsa siitä, että eräs toimittaja huomasi erään haastattelun yhteydessä Hekan olevan vasenkätinen. Haastattelutilanteessa Hekka samalla vastaillessaan kysymyksiin allekirjoitti papereita puoluekollegalleen. Tuolloin tämä teräväpäinen toimittaja kiinnitti huomiota siihen merkilliseen yksityiskohtaan, että Hekka oli todellakin vasenkätinen.

Aikaa ei ehtinyt kulua kovinkaan kauan, kun ensimmäinen juttu ilmestyi mediaan. Se oli sävyltään kohtalaisen kiltti, sillä siinä ei juuri muuta todettu kuin, että ”Hekka on muuten vasenkätinen, tiesittekö sitä”. Sillä ei ollut palstatilaakaan erityisen paljon, vain pienehkö jutun pätkä erään iltapäivälehden ekstraliitteessä kolmanneksi viimeisen sivun oikeassa alareunassa. Tästä kaikki kuitenkin alkoi.

Vähitellen alkoi tulla lisää juttuja, joissa Hekan vasenkätisyys otettiin erityisesti esille. Jonkin ajan kuluttua kirjoituksissa pohdiskeltiin millainen merkitys vasenkätisyydellä on presidenttiyden kannalta.

Pian myös kansa alkoi ottaa kantaa asiaan. Yleisönosaston kirjoituksissa oltiin vahvasti joko puolesta tai vastaan. Osa näki vasenkätisyyden niin vastenmielisenä asiana, ettei sellainen henkilö voisi mitenkään toimia presidenttinä. Toiset taas ihmettelivät, miksi tästä asiasta oli nostettu niin suuri kohu. Kaikki eivät pitäneet tätä mitenkään merkityksellisenä seikkana presidentintehtävää ajatellen.

 

Hekan vasenkätisyys nostatti lopulta suuren yhteiskunnallisen keskustelun television vaalitentin jälkeen. TV–kanavan toimittaja kysyi suoraan Hekalta, miten hän itse tulkitsee oman vasenkätisyytensä suhteutettuna presidenttiyteen. Tämä oli toimittajalta sinänsä tyhmä kysymys. Eihän kukaan voinut olettaa, että Hekka alkaisi vasenkätisyyttään kritisoimaan.

Pauli Miimistöltä udeltiin mielipidettä Hekan erityiseen piirteeseen useissa eri haastatteluissa. Paulilla oli kuitenkin sen verran pelisilmää ettei lähtenyt kommentoimaan asiaa. Hän pyysi toimittajia keskittymään poliittisiin kysymyksiin. Luulen, ettei Pauli aidosti välittänyt asiasta tuon taivaallista, mutta varmasti hän oli tyytyväinen siitä, että hänen vastustajansa kelpoisuus presidentiksi kyseenalaistettiin.

Vaalitentin jälkeen koko Suomen kansa oli tietoinen Hekan vasenkätisyydestä. Keskustelu yleisönosaston kirjoituksissa, blogeissa ja muissa medioissa roihahti liekkeihin. Kommentoinnit, kritiikit ja puolustelut alkoivat saada erikoisia piirteitä.

Jotkut kyseenalaistivat Hekan kyvykkyyden ottaa vastaan ulkomaisia diplomaatteja. Joissain kulttuureissa oli kuulemma epäkohteliasta kätellä vasemmalla kädellä. Erityisesti kansan parissa suurta huolen aihetta herättivät spekuloinnit Hekan isännöimmistä itsenäisyyspäivän juhlista. Pitäisikö kaikkien vieraiden kätellä Hekkaa vasemmalla kädellään. Olisiko se tasa–arvoista vieraita kohtaan ja olisiko kohtuullista vaatia sellaista vierailta?

Sitäkin pohdittiin miten paljon vasenkätisyys toisi lisäkustannuksia esimerkiksi presidentin virka–asunnon suhteen. Joku pelkäsi, että Hekalle pitäisi tilata vasenkätisille sopivat tietokoneet ja hiiret, tai että virka–asunnon ovet pitäisi kääntää toisinpäin, jotta Hekka voisi avata ovia vasemmalla kädellään. Kaiken kaikkiaan oli merkille pantavaa, että vasenkätisyys oli hyvin voimakkaita tunteita herättävä asia.

 

Suurin debaatti syntyi, kun SVT (Suomen Vasenkätisten Liitto) nosti asiasta niin sanotusti ”kissan pöydälle”. Liitto antoi lausunnon, jonka mukaan he olivat huolestuneita vasenkätisyyden nostattaman keskustelun luonteesta. He osoittivat huolestuneisuutensa siitä, että Suomessa tuntui olevan runsaasti vasenkätisyyden vastustajia.

Tämän julkilausuman jälkeen myös SMKL (Suomen Molempikätisten Liitto) antoi oman lausuntonsa myötäillen SVT:n kannanottoa. SMKL oli lisäksi huolissaan siitä, että vaikuttaisiko tällainen ilkeämielinen keskustelu vasenkätisistä myös heihin, jotka olivat molempikätisiä ja pitäisikö heidän ryhtyä pelkästään oikeakätisiksi. Olisiko tällainen vaatimus oikeudenmukaista heitä kohtaan?

Lopulta myös SOL (Suomen Oikeakätisten Liitto) otti kantaa asioihin. Heidän mielestään Suomessa tuntui olevan niin paljon vasenkätisyyden vastustajia, että oli syytä pelätä myös oikeakätisten leimautumista. Tätä lausuntoa ei tosin suuri yleisö tuntunut ymmärtävän.

Koomisempiakin kannanottoja kuultiin. Esimerkiksi Suomen Jalkapalloliitto kommentoi kertomalla, että monet Suomen ja maailman parhaista jalkapalloilijoista olivat vasenjalkaisia. Tähän vastakommenttina joku yleisönosaston kirjoittaja totesi, ettei presidentti kättelekään jalallaan vaan kädellään. Vasenkätisyys alkoi herättää keskustelua yhä useammilla yhteiskunnan osa–alueilla. Kuntosaleille vaadittiin vasenkätisille omia kahvakuulia, poliisiasemille vasenkätisille omia putkia, kahviloihin vasenkätisten mukeja jne.

 

Kun äänestyspäivä koitti, tuntui että Suomi oli jakaantunut kahteen leiriin: vasenkätisten kannattajiin ja heidän vastustajiin. Ihan sentään mellakoiksi asti meno ei onneksi yltynyt. Kyseisenä päivänä tilanne kuitenkin räjähti käsiin.

Äänestysprosentti oli 99%, mikä oli ennen kuulumatonta. Kun äänestyksen lopputulos julkaistiin, tulos oli 50% – 50%. Tarkistuslaskentoja tehtiin päiväkausia, mutta faktaa oli, että äänet menivät täsmälleen tasan. Tämän jälkeen perustettiin erityinen valiokunta pohtimaan, miten tällaisessa tilanteessa tulisi jatkaa. Vaikka tasatulosta varten Suomessa on selvät pelisäännöt mietittynä miten toimitaan, vasenkätisyyden aiheuttaman polemiikin vuoksi päätettiin kuitenkin arvioida tulenarka tilanne uudelleen.

Tapa oli ehkä kumpaakin ehdokasta kohtaan epäreilu, koska he joutuivat tilanteesta kärsimään. Lopulta säädettiin poikkeuslaki, jonka mukaan edeltävä presidentti jatkaisi vielä kolmannen kauden. Näin ollen Tuima Hulonen palasi presidentin virka–asuntoon jatkamaan tehtäviään.

Pauli ja Hekka olivat syystäkin närkästyneitä ja menettivät uskonsa suomalaiseen politiikkaan. Pauli osti jostain Kainuun perukoilta mökin, jonne hän muutti erakoksi. Kukaan ei edelleenkään tiedä tuon mökin sijaintia. Hekka lähti etsimään valaistusta Tiibetin vuoristoalueille.

Keskustelu vasenkätisyydestä hiljeni vähitellen ja reilun vuoden päästä kukaan ei enää muistanut mistä vaalien aikaan niin kovasti väiteltiin. Ihan vain kuriositeettina lopuksi todettakoon, että toimittaja, joka ensimmäisenä kirjoitti jutun Hekan vasenkätisyydestä, oli itsekin vasenkätinen.