Kohtaus makuuhuoneessa

Mies hiipi lähes äänettömästi. Makuuhuoneessa sängyllä kirjaa lukeva nainen ei huomannut mitään. Hän oli täysin uppoutunut lukemansa romaanin juonen kiemuroihin. Juuri tämän varaan mies oli laskenut.

Kun mies oli sopivan etäisyyden päässä uhristaan, hän hyökkäsi. Nainen säpsähti. Hänen kirjan juonenkäänteen laineilla lipuvat ajatukset suistuivat radaltaan sekunnin murto-osassa. Miehen kädet ampaisivat kohti naisen kurkkua.

Voimakkaiden sormien kovettuneet päät hipelöivät naisen kaulaa juuri sopivalla herkkyydellä.

– Ei saa! nainen tiuskaisi ja nosteli samalla molempia olkapäitään, jotta pääsisi aviomiehensä hellyydenosoituksesta eroon.

– Kuti, kuti, kuti! mies hönki.

– Anna minun lukea rauhassa! nainen kivahti.

– Pitää sitä kultsia joskus kutitella! mies totesi ja hymyili sädehtivä katse vaimoonsa kohdistuneena.

Mies nappasi naisen kirjan ja asetteli sen yöpöydälle sivut pöydän kantta vasten avattuna, jotta vaimo löytäisi nopeasti uudelleen luvun, joka häneltä jäi kesken.

– Ei kirjoja noin saa kohdella! Selkämys taittuu ja menee huonoksi. Liimaukset voi irrota! nainen sätti miestään.

Vaimon kommentilla ei tuntunut olevan mitään vaikutusta. Mies kumartui naisen ylle ja asettui makaamaan tämän päälle. Hän suukotti puolisoaan ensin poskelle, minkä jälkeen huulet koskettivat toisiaan. Noin kahden ja puolen sekunnin suudelman jälkeen nainen avasi silmänsä ja tuijotti miehensä kasvoja, jolla silmät olivat vielä kiinni ja huulet törröllään pusua odotellen.

– No niin, rauhoituhan nyt, nainen sanoi.

– Kai minä nyt vaimoani saan suudella? mies vastasi.

– No saat tietenkin, vaimo totesi. – Minulla ei vain ole ollut koko päivänä aikaa hengähtää ja nyt kun viimein pääsin oikaisemaan, niin sinä tulet siihen sitten häsläämään.

– Vai häsläämään? mies ihmetteli.

Mies pyörähti naisen päältä omalle puolelleen parisänkyä ja jäi kyljelleen makaamaan kasvot kohti vaimoaan. Nainen otti kirjan uudelleen käteensä ja jatkoi lukemista.

Hetken katseltuaan vaimonsa lukemista mies alkoi pyöritellä naisen hiuksia sormensa ympärille.

– Mitä sinä touhaat? nainen kysyi ajatuksissaan.

– Pyörittelen hiuksiasi. Ehkä minun pitäisi kasvattaa viikset itselleni? mies pohti. Samalla hän työnsi päätään lähemmäksi naisen hiuksia ja asetteli vaimonsa hiuskiehkuran nenänsä alle.

– Katso nyt, sopisiko tällainen tyyli? mies hihitteli. Nainen vilkaisi nopeasti puolisonsa suuntaan.

– Ei sovi. Ei sinun kasvojen muodoille sovi viikset. Sinä näyttäisit ihan joltain mursulta, vaimo totesi ja jatkoi lukemistaan.

Mies päästi hiukset irti käsistään ja tuijotti hetken kirjaa, jota nainen piteli. Pian mies työnsi päänsä aivan vaimon pään viereen niin, että miehen nenä kosketti naisen poskea.

– Arvaa mikä minä olen? mies kysyi.

– No mikä?

– Lähietäisyyspoikaystävä! mies hihitteli.

– Vai niin. Ei kyllä uskoisi, että sinä olet kohta jo viisikymmentävuotias. Sinähän olet pahempi kuin meidän lastenlapset, vaimo totesi ja yritti jälleen keskittyä kirjan juonen hahmottamiseen.

– Mutta eikö se ole hyvä, että on vielä tässä vaiheessa virtaa jäljellä? mies huomautti hymyn murtuessa aavistuksen verran läpi hänen äänestään.

– On kai. Mutta voisiko nyt olla mahdollista, että minä saisin rauhassa keskittyä tähän kirjaani? nainen kysyi.

– Mitä kirjaa sinä luet? mies ihmetteli.

– Tämä on Louisa May Alcottin kirja Pikku naisia, vaimo kertoi.

– Onko siinä kääpiöitä? mies ihmetteli.

– No ei ole! Vaikka sen nimi onkin Pikku naisia, ei se tarkoita, että ne naiset olisivat fyysisesti pieniä! Se on sellainen vertauskuvallinen nimi! nainen selitti ärtyneenä.

– Selvä! Ei tarvitse suuttua! mies lepytteli.

Hetken makoiltuaan vaimonsa vierellä mies nosti vasemman kätensä etusormen pystyyn ja tökkäsi sen siihen kohtaan vaimoaan, jossa arveli tämän vasemman rinnan nännin olevan.

– Prrrrrr! mies äänsi.

– Mikä ihme sinua vaivaa? nainen kivahti. – Älä töki noin kovaa, se ottaa kipeää.

– Anteeksi. Minä vain halusin soittaa soittokelloasi, mies totesi ilkikurisesti. – Etkö muista enää, kun leikittelimme soittokelloilla?

– Muistan, mutta se oli joskus yli kolmekymmentä vuotta sitten. Eikö sinulla ole mitään muuta tekemistä? nainen kysyi.

– Suoraan sanoen ei, mies totesi.

– No keksi jotain sitten, mutta anna minun nyt olla ihan rauhassa, jooko? vaimo vaati.

– Kai minä nyt tässä omalla puolellani saan sängyllä maata? mies ihmetteli.

– Sen kun makaat, kunhan annat minun lukea rauhassa, nainen totesi.

Mies kääntyi selälleen ja huokaisi syvään. Vaimo jatkoi kirjansa lukemista. Kolmen sivun jälkeen nainen havahtui, kun peitto lennähti yhtäkkiä hänen päälleen. Mies oli sen kiepsauttanut samalla, kun hän oli kierähtänyt aivan vaimonsa kylkeen kiinni. Samalla hän päästi suustaan tuulen ujellusta muistuttavan äänen.

– Hirmuinen myrsky on tulossa! Nyt meidän täytyy pelastautua. Meidän täytyy olla lähekkäin ja jakaa ruumiinlämpömme, ettemme kuole hypotermiaan! mies selitti.

– Ei jumalauta! Sinä olet oikeasti mahdottomampi kuin pienet kakarat! Nyt tämä saa riittää! Minä lähden takapihalle kitkemään rikkaruohoja. Saat minun puolestani jäätyä tänne peiton alle myrskyysi! nainen ärähti.

Nainen nousi sängyltä, heitti kirjan kädestään yöpöydälle ja poistui makuuhuoneesta rivakasti askeltaen. Mies jäi makaamaan sängylle. Hän huokaisi syvään ja kiepsahti omalle puolelleen vuodetta. Pian avonaisesta tuuletusikkunasta kuului vaimon ähinää, kun hän leikkasi puutarhasaksillaan epätoivottua kasvustoa.

Mies nousi vuoteelta ja asteli vierashuoneeseen. Se oli enimmäkseen käyttämättömänä, paitsi silloin kun lapsenlapset tulivat kylään. Mies kaivoi laatikosta paperia ja kynän. Hetken päästä hänellä oli kädessään lasten leikkijousi ja imukupilla varustettu nuoli. Hän hiipi hiljaa makuuhuoneen ovesta parvekkeelle ja tähtäsi aseellaan.

Nainen kiljaisi, kun hän tunsi osuman takapuolessaan. Hän kuuli heikon hihityksen ylhäältä samalla, kun hän luki nuoleen kiinnitettyä viestiä. ”Olemme ottaneet miehenne panttivangiksi. Pidämme häntä makuuhuoneessa kahlittuna ja teemme hänelle kauheuksia ellette maksa lunnaiksi iltapalalla pannukakkua!”

Mies makasi sängyllään ja kuuli miten rappuset natisivat. Makuuhuoneen ovi tempaistiin auki.

– Senkin rontti! nainen huudahti hymykare kasvoillaan ja loikkasi miehensä päälle.

Pian ulos kantautui makuuhuoneen avonaisesta ikkunasta intohimoisia panttivangin vapauttamista kuvastavia lemmekkäitä ääniä.