Minä murhaaja – kuudes teokseni julkaistu!

Niin se sitten lopulta tuli tämä kuudeskin teokseni julkisuuteen Mediapinta Oy:n kustantamana. Tämän kirjan parissa vierähti tovi jos toinenkin. Aloitin tätä kirjoittamaan vuonna 2012 ja se on sitten aina välillä maannut pitkiäkin aikoja pöytälaatikossa, kunnes lopulta sain sen valmiiksi.

Kyseessä on rikosromaani, mutta ei niinkään perinteinen dekkari. Tämä tuotos kertoo tarinan murhaajan näkökulmasta. Kirja kuitenkin sijoittuu samaan maailmaan ja miljööseen kuin edellinen teokseni Syyttäjä, tuomari, pyöveli. Osittain samoja henkilöhahmojakin on mukana.

Tästä saisi jännitystä pukinkonttiin jollekin lahjaksi.

Mikäli haluat kirjan hankkia, sen voi tilata Mediapinnan omilta verkkosivuilta, Suomalaisesta kirjakaupasta tai Adlibriksesta… 😊

Minä murhaaja

Taivaallinen keskustelu

– Kato, mitäs Pietari?

– Jumala! Moi! Mikäs sinut tänne lennätti?

– Enhän minä lennä. Minähän vain ilmestyn.

– Se nyt olikin vain sellainen sanonta. Mutta oliko sinulla jotain tähdellistä?

– No ei mitään erikoista, kunhan aikani kuluksi tulin käväisemään. Mites porteilla meni tänään?

– Ei kai siinä mitään erikoisempia. Gabriel kävi aamulla heittämässä läppää ja sitten sitä jengiä alkoikin tulla.

– Oliko mitään ongelmia?

– Eipä juuri. No, pari yritti salaa sisään, mutta onneksi bongasin ne.

– Niinkö? Mitäs tyyppejä ne oli?

– Toinen oli kietoutunut pumpuliin ja yritti hämätä pilvenä sisään.

– Ikivanha kikka!

– Se olikin yksi Saatanan kätyri!

– No mutta Pietari, tiedäthän sinä ettei meillä kiroilla!

– Ei kun tarkoitin paholaista. Se kaveri oli alakerran kätyreitä.

– Niin justiinsa! Oliko sillä merkki?

– Oli. Ahteriin oli poltettu kolmen kuutosen logo.

– Selvä tapaus.

– Paitsi että oli pilvessä, hih hih hii!

– Nyt en ymmärtänyt, mitä tarkoitat Pietari?

– No se oli vähän sellainen vitsi. Kun se oli naamioitunut siis pilveksi ja sinä sanoit, että selvä tapaus, niin oli niin kuin pilvessä kuitenkin eikä selvä…

– No herran pieksut! Nythän minä ymmärsin!

– Mitä sinun kenkäsi tähän liittyvät?

– Häh?

– Puhuit pieksuistasi!

– Ethän sinä Pietari nyt saivartele minulle?

– En tietenkään.

– No ne pieksut nyt vain ovat sellainen sanonta.

– Aivan, ymmärrän.

– Oliko sillä Gabrielilla jotain erityistä asiaa?

– Ei, kunhan muina miehinä tuli käväseen.

– Oliko hän siis valeasussa?

– Ei, miten niin? Ei kun siis se on myös sellainen sanonta, se muina miehinä. Oli siis ihan oma itsensä se Gabriel.

– Hyvä! Minä ajattelinkin jo, että mistä tässä oli kysymys.

– Gabriel kertoi kuulleensa huhuja, että meillä olisi kesäjuhlat tulossa, koko taivaan jengille?

– Se on sitten melkoinen lörppö se Gabriel. Minua hieman suoraan sanoen harmittaa.

– Kaipa se on vaan niin innostunut, kun ei meillä viime kesänä ollut mitään.

– Ehkä sitten niin, olet ehkä oikeassa Pietari. No, ihan tottahan se on. Juhlat on tulossa.

– Se on hieno homma. Mitä ajattelit tarjota?

– Jeesus lupasi muuttaa yhden sadepilven viiniksi. Eiköhän siitä riitä koko jengille.

– Entä mitä ohjelmaa?

– Sitä tavallista. Lyyra Slingers ainakin esiintyy ja mahdollisesti Kolmas harppu.

– Kuulostaa tosi hyvältä! Entä Pasuuna-Pertti?

– Hän ei esiinny enää täällä. Hän on vajonnut todella alas!

– Mitä tarkoitat?

– Että hän on vajonnut alas, siis todella hyvin alas. Tiedät kai mitä tarkoitan?

– Helvetti?

– No mutta Pietari, emmekö me jo puhuneet tästä kiroilemisesta?

– Ei kun tarkoitin sitä Saatanan paikkaa!

– Pietari! Pitääkö sinun pestä suusi saippualla?

– Ei, ei, kun tarkoitin siis sitä paholaista ja hänen alakerran majoitustaan.

– Luojan kiitos!

– Eikös tuollainen ole hieman itsekästä?

– Ei kun se on sellainen sanonta.

– Ahaa.

– Mutta kiitoksia Pietari! Minun pitää tästä jatkaa matkaani. Menehän sinäkin jo levolle.

– Hyvä idea. Minä olenkin jo pirun väsynyt.

– Pietari?

– Anteeksi, se vain lipsahti.

– No menköön tämän kerran.

Uusi kirjani ilmestynyt :)

Ja kirjani löytyy täältä:

http://www.mediapinta.fi/sivu/isbn/978-952-81-0708-8

Syyttäjä, tuomari ja pyöveli

Lenkkipolku koituu kuolemaksi. Aurinkoisen kaupungin taivaalle on lipunut synkkä pilvi. Tapausta saapuu selvittämään Vaasan poliisilaitoksen komisario Naakka, joka pian huomaa, ettei murhaaja ole jättänyt jälkeäkään itsestään. Rikoksen selvittely on monessakin mielessä hankalaa. Ja kun uhreja alkaa tulla lisää, tilanne muuttuu entisestään. Syyttäjä, tuomari ja pyöveli on Esa Nakkilan viides teos, mutta aidossa dekkarigenressään hänen esikoisensa.