Kadonneen himon metsästäjä

Lasse tuijotti vaimoaan tylsä katse kasvoillaan. Pari minuuttia aiemmin he olivat saavuttaneet lauantaisaunan jälkeisen rakastelutuokionsa päätepisteen. Kymmenen minuuttia aiemmin se oli alkanut. Mies tuijotti lerpahtanutta miehisyyden symboliaan, joka näytti nukkuvan ainoa silmä puolittain ummessa. Vaimo tuhisi vierellä yrittäen selvitellä jalkoihin sotkeutunutta peittoa, jotta pääsisi kylpyhuoneeseen peseytymään. Kliimaksi ei ollut termi, mikä Lasselle oli suorituksen päätteeksi tullut mieleen.

– Hetki sitten tultiin saunasta ja taas pitää mennä pesulle, vaimo huokaisi.

– Sellaista ne on elämän realiteetit, Lasse totesi.

Vaimo asteli kylpyhuoneeseen. Peitto luiskahti lattialle. Lasse nousi sängyltä ja veti alushousut jalkaansa. Tämän jälkeen hän tajusi, että hänenkin olisi kannattanut käydä pesulla ensin.

 

Suihkun jälkeen Lasse oli istuutunut olohuoneen sohvalle ja avannut oluttölkin. Vaimo löntysteli viereen siideripullon kanssa. Television uusintana näytetty reality–sarja jaksoi vain vaivoin kiinnostaa Lassea. Ei ollut ihme, että hänen ajatuksensa lähtivät harhailemaan, kun pian ruudussa keikisteli nuori nainen alusvaatteisillaan.

Lasse alkoi pohtia aiemmin päivällä käymäänsä keskustelua työkaverinsa Jorman kanssa. Jorma oli tunnettu siitä, että hänellä oli aina menestystä naisten seurassa. Usea työharjoittelija tai kesätyöntekijä oli löytänyt itsensä Jorman sängystä. Miehellä oli taito hurmata nainen kuin nainen. Lasse kadehti Jormaa. Sellainen taito olisi arvokas. Voisi kerätä kokemuksia laaja–alaisemmin. Tietenkin täytyisi olla varovainen, ettei tapahtuisi mitään tapaturmia syntyvyysosastolla tai saisi ei–toivottuja tuliaisia virusten ja bakteerien muodossa.  Tosin, jos sellaista elämää eläisi, täytyisi olla sinkku.

Lasse oli pohtinut usein suhdettaan Jannaan. Jollain tapaa hän tunsi rakkautensa hiipuneen. Jokin ei ollut kohdallaan heidän suhteessaan. Varsin usein hänen pohdiskelunsa johtivat siihen, että syy oli heidän seksielämässään. Rakastelu oli tärkeä osa–alue terveessä ja täysipainoisessa parisuhteessa. Jos se puoli ei toiminut, niin varmasti missä tahansa suhteessa olisi ongelmia sen jälkeen. Lasse koki seksin Jannan kanssa vain suorittamisena. Intohimo ja läheisyys puuttuivat, se oli pelkkää velvollisuutta. Kliininen toimenpide, joka oli pakko hoitaa.

Olihan Lasse yrittänyt piristää heidän seksielämäänsä ehdottamalla kaikenlaisia fantasioita toteutettavaksi. Piristysyritykset oli tyrmätty aina sillä, ettei parisuhde ole vain miehen likaisen mielikuvituksen tuottamien rietastelujen toteuttamista varten. Sellainen suhtautuminen loukkasi Lassea, mutta ei hän siitä uskaltanut vaimolleen motkottaa. Sinänsä heillä meni muutoin hyvin. Riitoja ei juuri ollut, tärkeistä asioista voitiin keskustella ja hyvässä hengessä asioista sopia. Seksi ei vain toiminut.

 

Lasse otti huikat oluestaan ja yritti keskittyä ohjelmaan. Janna siirtyi pienen pierun saattelemana sohvan nurkkaan. Mies vilkaisi vaimoaan tyhmän lempeä hymy kasvoillaan. Lasse ajatteli, että oli heidän suhteessaan sentään vielä hieman huumoriakin jäljellä.

Ohjelmassa oli tiukka riita meneillään. Kolmiodraama oli paljastunut ja syrjähyppy oli tullut julkiseksi. Vaimo tyhjensi siideripullon ja hörähti.

– Miksiköhän joillakin miehillä on niin hirvittävä hinku saada vierasta pesää?

– Ehkä jotkut haluavat vain vaihtelua? Lasse ehdotti.

– Samanlainen putkihan se on kaikilla naisilla. Ei se siitä vaihtamalla miksikään muutu, Janna totesi lakonisesti.

– Voihan se niinkin olla, Lasse mutisi ja otti kulauksen oluestaan.

Asian käsittely jäi siihen. Janna keskittyi hihittämään ohjelmassa naisten toisilleen esittämille solvauksille. Lassen päähän jäi kummittelemaan kysymys, miten erilaisia putket keskenään voivat olla. Pian ajatuksenkulku oli johtanut mietteeseen, miksi ei yksittäisellä ihmisellä saisi olla oikeutta kokeilla. Miksi pitäisi aina tyytyä siihen yhteen ja samaan, jos varsinkin sen yhden kanssa hommat maistui puulta?

Nopeasti oluen siivittämänä lähes varma päätös oli kypsynyt valmiiksi. Lasse päätti kokeilla vierasta naista.

 

Seuraavana päivänä Lasse ja Janna kävivät yhdessä marketeilla shoppailemassa. Tällä kertaa Lasse tarkasteli kauppojen naisasiakkaita ja –työntekijöitä aivan uusin ajatuksin. Hän vertaili jokaista naista mahdollisen potentiaalisen salarakastajan kriteereihin. Oli tietenkin itsestään selvää, että sellaisessa roolissa olevan naisen täytyisi olla ennen kaikkea nuori, muodokas ja kaunis.

Lassea hieman jopa pelotti omat ajatuksensa. Sydämentykytystä alkoi ilmaantua samaan tahtiin, kuin villeimmät kuvitelmat vieraan naisen kanssa irstailusta pyörivät filmirullana päässä. Sykkeen tahdissa tulivat myös epäilyksen aallot. Oliko hän todella ryhtymässä sellaiseen? Oliko tällaisessa järkeä? Mitä tapahtuisi, jos hän jäisi siitä kiinni?

Riskit oli Lassenkin todettava poikkeuksellisen suuriksi. Oli tietenkin itsestään selvää, että jos hän jäisi niin sanotusti housut kintuissa kiinni, ottaisi Janna välittömästi avioeron. Sitä Lasse ei tahtonut. Jannan kanssa oli hyvä asustaa yhdessä, jakaa ilot ja surut. Olihan heillä yhteisiä lapsiakin, jotka tosin jo asuivat poissa kotoa. He olivat kuitenkin perhe, eikä sitä instituutiota Lasse halunnut ehdoin tahdoin rikkoa.

Seksuaalinen kiihko kuitenkin vaivasi Lassen mieltä aivan erityisesti. Vuosiin ei fyysisestä kanssakäymisestä ollut saanut nautintoa, joten sen kaipuu oli ilmeinen. Olihan hän tietenkin välillä aina tilaisuuden tullen pyrkinyt verestämään teinivuosiensa muistoja oikean kätensä kanssa, mutta ei tämänkään rakastajan avustamana hekuman huippuun asti tuntunut pääsevän. Miehenä, ja ennen kaikkea ihmisenä, Lasse koki olevansa oikeutettu lihan iloihin siinä missä kuka tahansa muukin. Jos ei Jannan avustuksella tällainen ollut mahdollista, siihen oli pyrittävä ilman vaimoa. Mitä pahaa siinä oikeastaan olisi, jos hän joskus jakaisi pienen seikkailun jonkun viehättävän naisen seurassa. Ajatukset lipuivat Hennaan, kollegaan työpaikalla, joka oli hyvin yleinen puheenaihe miesten kahvitauoilla.

– Jätä nyt ne pallisi rauhaan! Janna kuiskasi.

Lasse säpsähti ja huomasi, että oli huomaamattaan tarrannut miehustastaan kiinni naisten alusvaateosaston hyllyjen välissä. Vaimo oli etsimässä uusia rintaliivejä.

– Oho, ihan ajatuksissani minä…

– Mitä ihmettä sinun päässäsi liikkuu, kun alat itseäsi kouria täällä alusvaateosastolla? Saa hävetä silmät päästään! Mitkäs hepeneet ne nyt noin innostaa? Janna tivasi ja tuijotti epäuskoisena miehen edessä olevassa hyllyssä lojuvia mummo–tyylin liivejä.

– Nyt olet ymmärtänyt ihan väärin. Tai siis… Lasse änkytti ja punastui, minkä mies tunsi kuumotuksena, joka taas johti kasvoille ilmestyneen reaktion oivaltamiseen ja se pahensi tilannetta entisestään kasvojen lihasten kiristyessä.

– Ei ihme ettei sängyssä hommat luista, kun sinulla on näköjään jotain omaa kivaa siellä pääsi sisällä menossa! Janna suutahti ja lähti rivakasti astelemaan kohti lihatiskiä.

Lasse aikoi seurata perässä, mutta tajusi housuissa olevan pullotuksen sen verran mittavaksi, että oli parempi pysytellä rintaliivihyllyjen välissä piilossa odottamassa tilanteen rauhoittumista. Taakse ilmestynyt nuori kaupan asiakaspalveluun erikoistunut neito ei missään nimessä helpottanut tilanteesta ulospääsyä. Ensinnäkään mies ei voinut antaa naisen nähdä hänen täydessä toimintakunnossa tykyttävän elimen kumpuamista housuissa, ja toisekseen myyjättären äärimmäisen viehättävän ulkonäön pidempiaikainen tarkastelu olisi vain kiihdyttänyt tykytyksen lisääntymistä. Lasse huomasi pääkäytävän vastakkaisella puolella olevan urheiluosaston ja tunnisti sen pelastavaksi satamakseen. Hetken kuluttua hän saavutti erärepulla etumustaan suojaten Jannan tutkimassa hedelmäosastolla meloneja.

 

Illalla suhdekriisi oli lieventynyt sohvan eri nurkkiin. Janna tuijotti musiikkikilpailua televisioruudusta, kun Lasse oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa. Häntä yhä nolotti markettikohtaus, mutta se oli tavallaan todistanut miehelle, että tilanne oli tulehtunut mitä seksiin tuli ja asia täytyi korjata. Enää hän ei epäröisi, vaan alkaisi määrätietoisesti etsiä keinoa löytää itselleen turvallinen kumppani, salarakas, jonka kanssa tyydyttää lihallisten ilojen himot.

Ajatukset sinkoilivat päässä vilkkaasti. Hankkeeseen ryhtyminen vaatisi runsaasti erilaisia ennakkovalmisteluja. Suunnitelma olisi kaiken a ja o. Tällaiseen ei voisi ryhtyä suinpäin ex tempore -hengessä. Kaiken täytyi pysyä salassa ja se oli Lassen mielestä kaikkein haastavin ongelma. Mitään jälkiä ei saisi jäädä. Minkään ei saisi antaa pienintäkään vihjettä Jannalle, että hänellä olisi jotain teerenpeliä menossa.

Mahdolliset tapaamiset täytyisi hoitaa muualla kuin kotona. Vieraasta ihmisestä jäi yllättävän helposti jälkiä. Unohdettu korvakoru, laukusta pudonnut kynä, vahva deodorantin tai hajuveden tuoksu. Tietenkin tapaamisissa, pidettiin ne missä tahansa, ei voisi käyttää hajusteita. Ne tarttuisivat liian herkästi ihoon ja vaatteisiin. Jannalla oli hyvä hajuaisti.

Tapaamispaikka tulisi tarkistaa etukäteen. Täytyisi selvittää, ettei lähistöllä asunut ketään tuttuja, varsinkaan Jannan. Olisi hankalaa selittää vaimolle, miksi oli nähty jossain sellaisella paikalla, missä ei yleensä käynyt. Siinä vaiheessa olisi pakko turvautua valheeseen ja se tietäisi välitöntä kiinnijääntiä.

Kommunikointi vieraan naisen kanssa olisi tärkeää suunnitella hyvin. Lassella oli jo siinä mielessä turvallinen tilanne, että hänen kännykkänsä oli työnantajan vaatimuksesta suojattu koodilla, jonka vain mies itse tiesi. Janna ei pääsisi tutkimaan puhelimessa olevia viestejä. Se ei vielä kuitenkaan riittäisi. Jos outoja puheluita tai viestejä alkaisi tulla, Lasse joutuisi jossain vaiheessa taatusti selittelemään niitä. Hänen oma kehonkielensä todennäköisesti paljastaisi salaisen pelin, vaikka Janna ei puheluita kuulisi tai tekstareita näkisi. Silloin hän joutuisi turvautumaan valehtelemiseen.

Jannalla oli syntymälahjana erehtymätön valhetutka. Vaimo oli napannut lapset jokaisesta vilpistä kiinni alta aikayksikön. Yhtäkään syntymäpäivä– tai joululahjaa Lasse ei ollut pystynyt ostamaan, etteikö Janna olisi tiennyt etukäteen. Yllätysjuhlat menivät aina siinä mielessä mönkään, että Janna tiesi aina kaikesta kaiken. Tämä huolestutti Lassea suuresti. Suunnitelma täytyisi pystyä toteuttamaan niin, ettei Janna missään vaiheessa joutuisi epäilemään mitään epätavallista.

Kommunikointi kännykällä ei siis tulisi kuuloonkaan. Sähköposti oli toinen vaihtoehto. Kännykän kautta Lassen olisi helppoa hoitaa sähköpostit, mutta niistä jäisi aina jälki jonnekin. Simmin kautta ei voinut sähköpostia käyttää, koska sitä liikennettä valvoi työnantaja. Kaikki listat tehdyistä puheluista ja dataliikenteestä menivät laskujen mukana konttorin assistentille, joka taas oli perinteiseen tapaan koko firman tietotoimisto, joten riski olisi liian suuri yhteyksien paljastumiselle. Kotona dataliikennettä oli mahdollista käyttää heidän oman wlan–reitittimen kautta, mutta siinäkin olisi liian suuret riskinsä. Janna oli perheen IT–tukihenkilö ja pollasi säännöllisin väliajoin logitiedostot. Niistä vaimo varmasti saisi aiheen ainakin alkaa epäillä jotain, jos ei ihan suoraan tietoa löytäisikään pettämisestä.

Kaikki tuntui kaatuvan jo ennen alkua. Pian Lasse tajusi, että hänen täytyisi löytää salarakkaansa joko töistä tai naapurista. Ainoa mahdollinen tapa kommunikoida jättämättä jälkiä oli keskustella suoraan. Tämä tarkoitti sitä, että Lassella pitäisi olla jokin luonteva keino tavata sulottarensa ilman, että siitä syntyisi liikaa epäilyjä.

Naapurikin alkoi tuntua turhan haasteelliselta vaihtoehdolta. Ensinnäkään Lassen ja Jannan naapurissa ei ollut kuin oikeastaan yksi varteenotettava ehdokas salaisille lemmenpuuhille. Kyseinen nainen oli yksinhuoltajaäiti, Emmi, joka vaikutti kaikin puolin sinänsä todella kiinnostavalta, niin sisäisen kuin ulkoisenkin kauneuden osalta. Ongelma olisi kuitenkin se, että millä verukkeilla Lasse voisi vierailla naapurin emännän luona. Ei hän kovin useasti voisi käydä auttamassa kaapin kasaamisessa tai lainaamassa sokeria. Turhan tiheät käynnit herättäisivät varmasti epäilyjä, eikä ainoastaan Jannassa vaan koko naapurustossa. Sen verran kyyliä asui heidänkin asuntoyhtiössään. Lasse halusi kuitenkin pidempiaikaisen järjestelyn, joten riski kiinnijäämisestä oli merkittävä.

Työpaikalla olisi sen sijaan huomattavasti helpompi toimia. Siellä voisi huomaamattomasti tavata palaverin tai kahvitauon puitteissa ja sopia vaivihkaa suoraan tapaamisista. Olennaista oli tietenkin se, olisiko työpaikalla ketään sellaista, jota kiinnostaisi kiihkeä, puhtaasti seksiin perustuva suhde.

Naimisissa oleviin naisiin Lasse ei halunnut sekaantua. Niissä oli ongelmana tietenkin aina aviomies. Vaikka nainen olisikin miten kiinnostunut ja varovainen tahansa, saattaisi aviomies päästä selville vaimonsa lemmenleikeistä, mistä pahimmassa tapauksessa seuraisi vain ulkonäköä vahvasti heikentäviä kohtaamisia sekä oma avioero. Salarakkaan täytyisi olla sinkku.

Tämä päätelmä kariutti työpaikan vaihtoehtona. Eihän konttorilla ollut ainuttakaan sinkkunaista. No, kaksi leskeä löytyi, mutta he olivat jo Lassen mittapuussa ”melkein ruumisarkussa” -kategoriassa. Naapuriosaston Pirjo ei ollut naimisissa eikä hänellä ollut miestä, mutta sen sijaan lesbokumppani löytyi. Lasse ei kokenut itseään kuitenkaan niin karismaattiseksi, että pystyisi sen avulla kääntämään Pirjon seksuaalisen suuntautumisen.

Epätoivo alkoi kalvaa Lassen mieltä. Onnistuisiko hänen suunnitelmansa  lainkaan?

 

Seuraavalla viikolla Lasse tutkaili tarkasti henkilölistoja työpaikallaan. Varteenotettavia rakastelukumppaneita ei sitä kautta juurikaan löytynyt. Listoista ei ilmennyt oikeastaan mitään sellaisia tietoja, joista olisi ollut apua Lassen etsinnöille. Eihän mikään työpaikka kirjaa työntekijöidensä fyysisiä ominaisuuksia tai halukkuutta salaisiin suhteisiin.

Itsestään selvää vaihtoehtoa Lasse ei ollut aiemmin halunnut miettiä. Maksullisten naisten kanssa homma hoituisi salaisesti. Heitä voisi tavata anonyymisti ja heillä olisi usein paikkakin, missä tavata. Ongelmaton tämäkään vaihtoehto ei kuitenkaan ollut. Rahaa kuluisi todennäköisesti melkoisesti, erityisesti, jos tapaamiset olisivat säännöllisiä. Lassella ei ollut kovin selvää käsitystä hintatasosta, mutta arveli sellaiseen riemuun uppoavan useampia satoja euroja tunnista. Niillä taksoille pelkästään kerran kuussa tapahtuvat tapaamiset maksaisivat omaisuuden.

Janna seurasi tiiviisti heidän yhteistä pankkitiliään. Lasse ei voisi maksaa pankkikortilla mitään, mistä ei Janna pääsisi selville. Tuskin ilotytöt kuitenkaan ottivat vinyyliä maksuvälineenä vastaan. Heille pitäisi maksaa käteistä. Tietenkään seteleiden nostaminen seinästä ei kertoisi, mihin rahat oli käytetty, mutta toistuvat muutamien satasten nostot silloin tällöin herättäisivät Jannan epäilykset.

Tietenkin Lasse voisi perustaa oman pankkitilinsä ja ohjata palkkatulot joko kokonaan tai osittain sinne. Oman tilin turvin Lasse voisi käyttää rahojaan, kuten haluaa. Janna tuskin kuitenkaan suostuisi sellaiseen muutokseen. Ei tulisi kuuloonkaan, että mies pitäisi rahat omalla henkilökohtaisella tilillä, kun kerran parisuhteessa elettiin. Silloin kaikki rahat ovat yhteisiä ja niiden käytöstä päätettäisiin aina yhdessä.

Lemmen asiantuntijoiden kohdalla oli tietenkin vielä se riski, että virusperäisten yllätysten mahdollisuus oli aina olemassa. Tietenkin kumin kanssa tulisi toimia, mutta se ei ollut sataprosenttinen suoja kaikelle mahdolliselle. Maksullisissa oli kerta kaikkiaan liikaa riskejä, jotta yhteistyöhön heidän kanssaan voisi ryhtyä.

Lasse alkoi hiljakseen alistua ajatukseen, että hänen loppuelämänsä oli tuomittu täydelliseen seksuaalisista nautinnoista luopumiseen.

 

Loppu työviikko tuntui olevan melkoinen Via Dolorosa. Lasse törmäsi joka paikassa toistansa viehättävämpiin naisiin. Oli blondeja, brunetteja ja punapäitä. Oli nuoria ja varttuneempia. Kaikki vaikuttivat äärimmäisen seksikkäiltä ja halukkailta. Totta kai Lasse ymmärsi, että totuus oli varsin kaukana näistä mielikuvista. Puute kuitenkin ajoi miehen ajatusradat sellaiseen syöksyyn, että jos hiemankin näkyi vähäistäkin kurvia naisesta, se automaattisesti herätti haluja.

Työpaikalla jokainen nainen tuntui olevan seireeni vailla miehistä kosketusta. Naapureista alkoi Emmin lisäksi löytyä muitakin varteenotettavia ehdokkaita. Nyt kun heitä katseli tarkemmin, muillakin saattaisi olla paljon annettavaa Lassen kaltaiselle orille. Televisiokanavat ja lehdet olivat täynnä naisia, joiden perään saattoi kuolata. Janna ei onneksi käsittänyt ongelman laajuutta, mutta epäilys heräsi, kun hän huomasi Lassen tuijottavan dokumenttiohjelman vieraana olevan Anna–Kaisa Hermusen rintavakoa.

Elämä alkoi vaikuttaa tuskalliselta Lassen silmin katsottuna.

 

Uusi lauantai–ilta, uusi viiden minuutin pikaköyrintä ja uudet huokaukset juomien äärellä sohvalla. Lasse tuijotti lasittunein silmin uusintana tulevaa ohjelmaa, missä uusavuttomien kesämökkejä laitettiin uuteen uskoon. Janna otti siideristä huikat ja kikatti juontajan sutkautuksille kiukaan uusimiseen liittyen.

Lassen huomion kiinnitti mökin omistavan emännän lausahdus, miten rauhallista paikassa oli nauttia viikonlopuista. Ei ollut naapureita lähimailla, ja kun ei huvilassa ollut televisiotakaan, niin oli helppoa nauttia luonnon rauhasta.

Hetken makusteltuaan ajatusta Lasse oivalsi, miten täydellinen ratkaisu huvila olisikaan hänen ongelmaansa. Mökki jossain huitsulan kukassa, missä ei ollut naapureita. Televisio olisi kielletty, samoin kaikki kuvalehdet. Se takaisi sen, ettei lähimaillakaan olisi houkutuksia. Ei mainoksissa keikisteleviä beibejä, ei musiikkiesityksissä notkuvia tanssityttöjä eikä tiukoissa uimapuvuissa liihottavia malleja. Kaiken energiansa voisi keskittää vain olemisen nauttimiseen. Ehkä sellaisessa seesteisessä luonnon vuoraamassa rauhassa syttyisi se kipinä Jannankin kanssa ihan uusiin lieskoihin.

– Kuulehan Janna. Mitäs sanoisit, jos mekin hommaisimme mökin? Lasse esitti toiveikkaana.

– Mökin? Oletko tosissasi? Janna tokaisi siideristä aiheutuneen röyhtäisyn saattelemana.

– Niin. Mietipä miten mahtavaa olisi nauttia kesäilloista järven rannalla omalla kuistilla auringonlaskua seuraten. Saataisiin olla ihan omassa rauhassamme, ei kukaan häiritsisi. Saisimme omaa aikaa ja rauhaa yllin kyllin, Lasse houkutteli.

– Sinä siis olet ihan tosissasi? Että me ostaisimme mökin? Sinulla taitaa olla joku viidenkympin villitys, Janna naurahti.

– Ei tässä mikään villitys ole kyseessä. Minusta se olisi mainio idea, Lasse innostui.

– Herää todellisuuteen! Ei ne mökit nyt ihan ilmaisia sentään ole. Mistä sinulla sellaiset rahat on? Janna vastasi närkästyneenä tulleensa häirityksi lempiohjelmansa parissa.

– Ei ne nyt niin mahdottomia maksa ja kyllähän me voisimme pienen lainan pankista ottaa sitä varten, Lasse perusteli.

– Lainan? Sinä olet ihan sekaisin. Juuri kun olemme päässeet asuntolainasta eroon, niin sinä hommaisit heti uutta tilalle? Sitä paitsi käsitäthän sinä millainen riesa mökistä on? Janna kysyi.

– Riesa? Miten niin? Lasse ihmetteli.

– No eihän se mökki itsestään kunnossa pysy. Siitä pitää huolehtia. Korjauksia täytyy tehdä silloin tällöin, maalata pitää, putkiremontteja ja sen sellaista. Piha täytyy pitää kunnossa. Ja ei ne kustannukset suinkaan siihen mökin hintaan lopu. Jätevesimaksut ja sähkölaskut täytyy maksaa mökillekin. Tonttivuokrat, jos ei ole oma, täytyy hoitaa. Mahdollisesti kaikenmaailman tie– ja rantamaksuja koituu kustannettavaksi ja täytyyhän tuollaisesta ylellisyydestä maksaa verotkin. Ja kaiken tämän jälkeen täytyisi sitten vielä sietää hyttyset ja käärmeet. Ja rauhaahan siellä ei saisi. Vaikka naapureita ei olisikaan, niin ihan taatusti meidän muksut tulisi perheineen siellä käymään. Sana leviäisi sukulaisten pariin, jolloin taatusti sinun veljesi sen Botox-ämmänsä kanssa olisi jokakesäinen vieras. Ei kiitos, ei mökkiä meille! Minä mieluummin säästän itseni kaikelta siltä rahan menolta, vaivalta ja stressiltä! Janna saarnasi.

Lasse ei kommentoinut enää mitään. Hänen unelmansa ammuttiin alas yhtä nopeasti kuin se oli syntynytkin. Televisioruudussa pariskunta myhäili tyytyväisenä, kun tuotantoyhtiön palkkaama remonttitiimi oli laittanut pihan ja mökin hienoksi.

 

Parin viikon kuluttua Lassen onni kääntyi. Työpaikalla aloitti Marja-niminen tradenomiopiskelija harjoittelijana. Marja oli kuin unelmista tehty. Sen huomasi konttorin muutkin miehet. Nainen oli siro, tummahiuksinen, vartaloltaan normaali, kurveja riittävästi ja säkenöivä katse. Samettinen ääni kruunasi kokonaisuuden, sekä tavattoman hurmaava hymy.

Kaikki halusivat esittäytyä uudelle tytölle ja yrittivät keksiä jonkin aasinsillan, minkä avulla heillä olisi mahdollisimman usein asiaa Marjalle. Nainen oli kuitenkin varuillaan ja tiesi miesten metkut. Häntä ei jallittanut edes Jorma. Mutta yksi mies oli Marjan kirjoissa poikkeus ja se oli tietenkin Lasse.

Kun konttorin uusi talouspuolen harjoittelija esiteltiin Lasselle, mies ei juurikaan reagoinut häneen. Tietenkin hän kohteliaasti kätteli tulokkaan ja kuunteli velvollisuudentunnosta ne litaniat, mitkä naisen esitellyt esimies lateli, mutta intohimonsa ja toivonsa jo osittain hukanneena Lasse mietti seuraavan päivän työaskareitaan.

Ratkaiseva käänne kuitenkin tapahtui, kun Marja tarvitsi nimenomaan Lassen vastuulla olevien hankintojen kirjanpitoarvoista raportin. Lasse ei välttämättä olisi huomannut mitään erityistä ellei Marjan etusormi olisi vahingossa sipaissut Lassen paljasta käsivartta. Se herätti uinumaan päästetyt alkukantaiset reaktiot valloilleen. Lassen miehinen olemus terästäytyi ja kaikki aistit olivat valmiina vastaanottamaan pienimmänkin merkin siitä, oliko Marja kiinnostunut Lassesta.

Vasta nyt Lasse vilkaisi Marjaa arvioiden tämän kelvollisuutta mahdolliseksi salaisten pöheikön pölläytysten morsioksi ja lemmen lanteiden keinuttajaksi. Mies ei häpeillyt omia ajatuksiaan lainkaan.

Marjan antava kaula–aukko, sekä niukasta kangasmäärästä valmistettu hame, kertoivat sanatonta kutsua Lassen huumattuun mieleen. Nainen huomasi Lassen kiihkon tämän silmissä, mutta ei kaikista olettamuksista huolimatta torjunutkaan miestä. Hän antoi tietoisesti Lassen ahmia itseään katseella ja puhalsi siten kuumaan hiileen roihun, jota ei helposti sammutettaisi. Molemmat ymmärsivät kehonkielensä merkityksen. Kutsuun oli vihdoin vastattu.

 

Illalla Lasse istui rauhattomana sohvalla ja yritti juoda kahvia mukistaan. Ensimmäisen kerran koko hänen parisuhteensa aikana Lasse jätti juomatta mustan nautintoaineensa loppuun ja kävi kaatamassa jäljelle jääneet Kultamokat keittiön lavuaariin. Jannalta tämä ei tietenkään jäänyt huomaamatta.

– Mikäs siinä kahvissa oli vikana? Janna ihmetteli.

– Ei mikään. Kuinka niin? Lasse vastasi ja katui saman tien möläytystään.

– Ei mikään? Miksi sinä sitten kaadoit kahvin pois? Janna tivasi.

– No kun… se oli ehtinyt jo kylmetä, Lasse takelsi ja kirosi jälleen mielessään itseään.

– Kylmetä? Minun mukissani kahvi on vielä sopivan lämmintä. Miten sinun kahvisi niin nopeasti kylmeni? Janna ihmetteli.

– Jaa, enpä osaa sanoa. Tulikos se mökkiohjelma tänään? Lasse johdatteli.

– Taasko niitä mökkejä! Me ei kuule enää katsella mökkiohjelmia. Saat liian lennokkaita ideoita niistä. Oliko se kahvi ihan oikeasti kylmää? Janna jankkasi.

– Mitä sinä nyt siitä kahvista jaksat marmattaa? Kai me sitä mökkiohjelmaa voidaan silti katsoa? En minä enää ole mökkiä vailla, Lasse mutisi.

– No eihän se nyt ole normaalia, että kun on kaksi samanlaista mukia ja samaan aikaan keitettyä kahvia niissä, niin toisessa kahvi yhtäkkiä on kylmää, kun se toisessa on kuumaa. Eikö tässä ole jotain erikoista? Janna suivaantui.

– Ehkä se ei sitten ollutkaan kylmää, Lasse puolusteli.

– Nyt et olekaan enää sitten varma? Kuule mitä tämä nyt oikein on? Sinä olet koko illan ollut oudon hermostunut ja sitten tämä kahvijuttu. Ethän sinä ole koskaan aiemmin kaatanut kahvia viemäriin? Janna nousi seisomaan ja käveli keittiön tiskipöydälle. Nainen tarttui kahvimukiin.

– Tämä mukihan on vielä lämmin. Onko töissä sattunut jotain erikoista? Janna ihmetteli.

– Töissä? Ei mitään! Kuinka niin? Miten kummassa minun kahvini liittyy töihin? Lasse säikähti ja istahti takaisin sohvalle. Janna asteli takaisin miehensä viereen ja istuutui rintamasuunta Lasseen osoittaen.

–  Sinä olet ollut todella outo tänään töistä tultuasi. Olet ollut hiljainen ja hermostunut. Minä näin heti, että herralla on jotain erityisen ankaraa mietittävää ja että töissä on täytynyt olla jotain ihmeellistä. Päätin odotella, että itse kertoisit minulle, mutta ilmeisesti et jostain syystä uskalla? Janna kuulusteli. Naisen katse porautui niin tiukasti Lassen ohimoon, että mies tunsi kuumotusta.

– Töissä oli ihan normaali päivä. Ihan oikeasti. Mitään erikoista ei tapahtunut, usko nyt! Kai minä kertoisin, jos jotain olisi ollut. Minä vain muuten olen jotenkin hermostunut. En ole nukkunut viime aikoina kovin hyvin, Lasse valitti. Samalla hän yritti nousta sohvalta, mutta juuri ponnistaessaan päättikin, että oli parempi pysyä istuallaan.

– Mitä sinä nytkin pompit siinä? Ja viime yönä sinä ainakin kuorsasit kuin tukki. Siitä asiasta minä olen kyllä täysin varma, Janna todisti ja heristi samalla sormeaan. Lasselle se oli merkki siitä, että Jannan sietokyky alkoi olla hiljakseen täynnä ennen vulkaanista alkuräjähdystä.

– No, ehkä töissä oli jotain erikoista, Lasse lopulta myönsi. Miehen päässä kiemurteli levottomuuden käärme vaikeroiden. Sen kieli kutitti Lassen omatunnon leukaa.

– Mitä siellä sitten tapahtui? Janna tivasi.

– Siellä aloitti uusi työntekijä, Lasse myönsi.

– Niin, entä sitten? Janna ihmetteli.

– Ei mitään muuta sitten, Lasse sai vaivoin sanottua.

– No miksi tämä uusi työntekijä sitten sinua niin hermostuttaa? Onko se joku vetävän näköinen vamppi? Janna tykitti.

– Mitä? Vamppi? Ei tietenkään! Miksi sinä heti kaikista naisista epäilet tuollaista? Lasse puolustautui ja tunsi hikipisaran valuvan niskassaan.

– Se uusi työntekijä siis on nainen! No, jos se ei ole vamppi, niin miksi se naikkonen sinua niin hermostuttaa? Janna jatkoi paahtamistaan.

– Koska toiset miehet epäilivät, että se on merkki tulevista YT-neuvotteluista, kuuli Lasse äänensä kakaisevan suustaan. Se oli yksi niistä tilanteista, jolloin alitajuinen itsesuojeluvaisto vailla täysin minkäänlaista järjen kanssa tehtyä kalibrointia pyrkii puolustautumaan millä tahansa lausunnolla päästäkseen eroon uhkaavasta tilanteesta.

– YT-neuvottelut? Miksi ihmeessä uuden työntekijän palkkaaminen tarkoittaisi sellaista? Eikös rekrytointi ole merkki nimenomaan siitä, että firmalla menee hyvin? Janna hämmästeli. Nainen ei enää ollut varma, mistä oikeasti oli kyse. Lassen vastaus oli selvästi onnistunut hämäämään Jannaa.

– No, tuota. Niin, siis Kalervo tiesi, että tämä nainen on niitä konsultteja, joita firmat palkkaavat tekemään kipeitä leikkauksia. Eivät tosin olleet ihan varmoja, onko kyse samasta naisesta, mutta niin epäilivät, Lasse sepitti. Häntä hiostutti entistä enemmän. Mies pohti hämmästyneenä, miten hän pystyikin niin luontevasti puhumaan palturia. Ikävä puoli asiassa vain oli se, että Janna haistoi valheet yleensä jo poikkeuksellisen kaukaa.

– Minkä niminen se nainen on? Janna tivasi.

– Joku Marja kai se oli. En muista sukunimeä, Lasse takelteli.

– Ei se etunimi vielä paljoa kerro. No, oli mikä oli, luulen teidän kuitenkin erehtyneen. Tuskin firma nykyisessä tilanteessaan tarvitsisi sellaisia toimenpiteitä.

– Toivottavasti olen erehtynyt, Lasse mumisi.

 

Seuraavana päivänä töissä Lasse oli kuin maansa myynyt. Hän käsitti, että oli selvinnyt edellisillasta vain käsittämättömän onnen ansiosta. Miestä kadutti syvästi, että oli alkanut sepittää tarinoita YT-neuvotteluista. Pahimmassa tapauksessa hän joutuisi itse irtisanoutumaan töistään, jotta voisi siten todistaa joutuneensa yhteistoimintaneuvottelun kautta pois potkituksi tuotannollisista ja taloudellisista syistä, ettei jäisi valheestaan kiinni.

Palattuaan kahvitauolta omalle työpisteelleen Lasse hätkähti. Marja seisoi odottamassa häntä. Nainen näytti täydelliseltä. Hänen yllään oleva kesäinen mekko toi esille vartalon täydellisyyden. Nainen piteli kynää raukean viekoittelevasti aavistuksen auki olevia huuliaan vasten. Lasse olisi voinut vannoa nähneensä Marjan lipaisevan kynän päätä kielellään.

– No moi! Mitäs Marja täällä odottelee? Lasse aloitti hermostuneesti.

– Moi! Sinuahan minä täällä kaipaan, Marja kujersi.

– Olenpas minä suosittu, Lasse lohkaisi.

– Ei kai tuo ihme ole, nainen henkäisi herkän käheällä äänellään. Lasse istuutui tuoliinsa ja kääntyi Marjan suuntaan.

– Miten voisin olla avuksi? mies kysyi.

– Monessakin suhteessa, mutta aluksi kaipaisin siitä eilisestä raportista lisätietoja, Marja sanoi ja asetti kätensä Lassen konttorituolin niskatuen päälle. Samalla hänen sormenpäänsä kosketti miehen takaraivoa. Mies tunsi hyvin herkän kosketuksen, ja ymmärrys siitä, ettei nainen siirtänyt sormeaan pois ja ettei kyse suinkaan ollut vahingosta, välitti selvän viestin Lasselle.

– Katsotaanpa sitä raporttia, Lasse mumisi. Samalla hän tunsi pehmeän huulen korvanlehdellään. Marja supisi aivan miehen korvan juuressa.

– Kiinnostaisiko sinua tulla perjantai–iltana luokseni tarkistamaan pari asiaa tileistä, nainen viekoitteli.

– Mikäpä siinä, Lasse kuuli itsensä sanovan.

– Hienoa. Tuo viinipullo mukanasi, Marja kuiskasi. Nainen kohottautui kumarastaan, kiitti ääneen Lassea saamastaan tiedosta ja poistui paikalta.

Illalla Janna järjesteli tietokoneellaan olevia valokuvia eri kansioihin. Työ oli odottanut jo pitkään tekijäänsä, mutta nyt nainen oli vihdoin päättänyt hoitaa asian kuntoon. Lasse luki sanomalehteä sohvatuolissa näkemättä riviäkään tekstiä. Hänen päänsä sisällä myllersi Marjan kujertama kutsu.

– Onko siinä lehdessä joku mielenkiintoinen juttu? Janna kysyi yllättäen.

– Ei kai. Miten niin? Lasse ihmetteli säikähtäneen.

– Ajattelin vaan, että olet sitä samaa aukeaa tuijottanut jo varsin selaamatta muita sivuja, Janna totesi.

– Entä sitten? Onko lehden lukuunkin olemassa joku laki, miten pitkään sivuja saa lukea, Lasse möläytti takaisin.

– Ei tietenkään. Ajattelin vain, että löysit jonkin mielenkiintoisen artikkelin. Ei tarvitse suuttua. Tosin, nyt tietenkin sitten ihmetyttää, että miksi sinä niin vihaisesti vastasit, Janna jatkoi tenttaamistaan.

– En minä ole vihainen. Huolettaa vaan ehkä se työtilanne, Lasse sepitti.

–  Niin kai sitten, Janna totesi ja tuijotti hetken miestään.

– Ai niin. Töistä tulikin mieleeni. Olivat järjestämässä saunailtaa töistä perjantaille. Ajattelin, että voisin käväistä siellä, Lasse kertoi ja tunsi olonsa hermostuneeksi. Oli totta, että firmassa oli saunailta tulossa perjantaina, mutta sitä oli järjestämässä naapuriosaston organisaatio eikä sinne varsinaisesti Lassea oltu kutsuttu.

– Perjantaina jo. Sehän tuli lyhyellä varoitusajalla. Mistäs ne nyt yhtäkkiä niin innostuivat, että saunoa pitää, Janna ihmetteli.

– On sitä jo pidempään suunniteltu, mutta en ole muistanut vain aiemmin puhua siitä. Se oli jonkun projektin päättymisen vuoksi, Lasse valehteli. Hän yritti vilkuilla Jannan reaktioita katsomalla naisen kasvoja vaivihkaa lehtensä takaa.

– Jaa. No, ei meillä tainnut olla mitään erikoisempia perjantaille, että ei kai siinä. Sen kuin menet, Janna vastasi.

 

Perjantaina Lasse oli töissä kuin tulisilla hiilillä. Hän säikkyi lähes joka kerta, kun joku työkaveri tuli hänen työpisteelleen kysymään jotain. Marjaa ei näkynyt koko päivänä, mutta nainen oli lähettänyt sähköpostilla viestin Lasselle. Siihen oli kirjoitettu osoite ja kellonaika, milloin miestä odotettiin viinipullon kera paikalle. Allekirjoituksena luki ”Rakkain terveisin, Marja”.  Lasse avasi päivän mittaan kymmeneen kertaan viestin ja luki sen aina uudelleen. Joka kerta hänen katseensa viipyi pitkään allekirjoituksen kohdalla.

Kello oli neljä iltapäivällä. Siihen aikaan Lasse yleensä lähti töistä. Marja oli kutsunut Lassen jo viideksi luokseen. Miehen kämmenet hikoilivat ja muutama pisara valui ohimoillakin. Ratkaisevat hetket olivat käsillä. Nyt yllättäen ja pyytämättä hänen pitkäaikainen toiveensa oli toteutumassa. Hänen oli mahdollista saada salainen suhteensa. Lasse ei ollut suunnitellut sitä itse, vaan Marja oli ollut toimeenpaneva voima, jonka pauloihin mies oli kiedottu. Nainen oli kaikin puolin täydellinen Lassen mielestä. Parempaa salarakasta ei olisi voinut toivoa. Lassen itsetuntoa hiveli erityisen voimakkaasti se, että Marja oli osoittanut kiinnostuksensa ja halukkuutensa ensin. Lasse ei ollut provosoinut naista millään tavalla. Siitä huolimatta Marja oli valinnut nimenomaan juuri hänet.

Päivän mittaan Lasse oli käynyt läpi useaan otteeseen, miten ilta mahdollisesti etenisi,  kun hän pääsisi Marjan luokse. Nyt kuitenkin kriittisimmällä hetkellä Lasse alkoi pohtia tilannetta laajemmin. Mitä tapahtuisi tämän illan jälkeen? Tulisiko samanlaisia iltoja lisää? Alkaisivatko he Marjan kanssa tavata säännöllisesti ja aina yhtä salaisesti? Mitä pidemmälle Lasse pohti asiaa, sitä epävarmemmaksi hänen mielensä muuttui. Hän tuli lopulta johtopäätökseen, että jossain vaiheessa Janna saisi joka tapauksessa tietää suhteesta. Se merkitsisi heidän avioliittonsa loppua. Syy, miksi hän oli etsinyt suhinaa muualta, oli seksin puute. Vaakakupissa oli näin ollen joko seksi tai avioliitto. Lassesta tuntui kauhealta, ettei näitä asioita voinut yhdistää, että ne olivat toisensa poissulkevia.

Lopulta Lasse teki päätöksensä.

 

Uusi lauantai, tällä kertaa lakanat olivat säästyneet ylimääräiseltä rypistymiseltä päänsärkyyn vedottuna, uudet juomat ja televisiossa uusinnan uusinta. Lasse oli hermostunut. Janna oli tämän luonnollisesti huomannut, mutta ei ollut kommentoinut asiaa. Nainen epäili yhä YT-selitystä, erityisesti koska missään medioissa ei sellaisesta oltu puhuttu, mutta toisaalta Lasse oli kertonut kyseessä olevan vasta huhun. Ehkä miestä pelotti jo pelkkä puskaradion tieto. Lasse oli Jannan mielestä suhteellisen herkkä mies, mikä nimenomaan Lassessa aikanaan oli kiinnostanutkin. Hieman Jannaa oli ihmetyttänyt, miten Lassella oli ollut lähes koko lauantaipäivän kestänyt kankkunen. Olihan mies ollut vahvasti humalassa yöllä kotiin tullessaan, mutta normaalisti toipuminen ei ollut kestänyt kuin hieman yli puolenpäivän. Nyt se oli kestänyt lähes iltaan asti.

Lasse mietti kuumeisesti, miten selviäisi tilanteestaan. Perjantaina hänellä oli ollut mahdollisuus päästä salaisesti nauttimaan nuoresta ja energisestä kuningattaresta, mutta lopulta sisu oli mennyt miehellä kaulaan. Lasse oli lähettänyt puhelimestaan tekstiviestin Marjalle ja pahoitellut. Sen jälkeen Lasse oli sulkenut puhelimensa. Hän vetosi uskollisuuteensa, vaikka tiesi sen olevan valhe. Mies oli vailla rohkeutta, se oli ainoa syy perääntyä. Lasse mielellään ajatteli, että perusteluna oli nimenomaan hänen tunteensa ja uskollisuutensa Jannaa kohtaan, mutta sellainen oli itsepetosta. Lopulta Lasse oli käsittänyt, että hänen ajatuksensa olivat häntä itseäänkin monimutkaisemmat. Ei hän saanut selvää tunteistaan. Se oli kuristanut ja puristanut voimakkaasti, mies ei ollut kunnolla saanut hengitettyä. Hän oli juonut työpaikallaan Marjalle ostamansa viinipullon tyhjäksi ja mennyt sen jälkeen baariin. Siellä oli ollut helppoa hukuttaa murheensa viinaan. Jannalle oli mennyt täydestä läpi selitys, että firmalla oli ollut bileet.

Sohvalla istuva mies tunsi olevansa kuin tulisilla hiilillä. Hän pelkäsi jäävänsä valheistaan kiinni Jannalle. Lassea ihmetytti miten vaimo ei ollut vielä käräyttänyt häntä. Toisaalta mitään ei varsinaisesti ollut tapahtunut. Lasse ei mennyt Marjan luokse ja yhtä pientä huulen hipaisua korvanlehdellä ei voisi vielä varsinaisesti luokitella pettämiseksi. Mielessään Lasse kuitenkin oli toiminut toisin ja juuri se kalvoi hänen sisintään.

Nyt hänen tulisi pitää pää kylmänä. Marjaan oli otettava etäisyyttä. Janna oli päässyt kuitenkin jäljille. Kahvimukikeskustelu ja epäilevät kyräilyt sen jälkeen todistivat, että Janna oli jonkin jäljillä, mitä hän ei vielä osannut tunnistaa. Lasse arveli pystyvänsä vielä perääntymään turvallisesti. Tilaisuus oli tullut eteen, mutta ehkä hän sittenkin toimi oikein antaessaan mahdollisuuden valua käsistä.

 

Viikko vierähti nopeasti. Marja tervehti vain vaivoin Lassea, eikä naista enää näkynyt lähelläkään miehen työpistettä. Tarve saada raportteja oli tyrehtynyt. Jorma sen sijaan tuntui viihtyvän mainiosti Marjan seurassa. Se näky loi jollain oudolla tavalla Lasselle itsevarmuutta. Hän tiesi voittaneensa, sillä Marja oli aiemmin valinnut Lassen ennen Jormaa.

Kotona Lasse kertoi saaneensa varmuuden, että olivat erehtyneet Marjan suhteen. Tämä ei ollutkaan se konsultti, joksi häntä luultiin. YT-neuvotteluja ei olisi tulossa. Koska Lasse oli kuta kuinkin jälleen oma itsensä, Janna antoi asian olla, vaikka oli täysin varma, ettei kaikki ollut täysin sitä miltä näytti.

Lasse alkoi menettää kiinnostuksensa ideaan salarakastajasta. Ajatus oli sittenkin ollut huono. Ehkä seksi Jannan kanssa kolmena lauantaina kuukaudessa oli ihan ok. Eikä se oma käsikään niin paha korvike ollut. Silti jokin kaihersi takaraivossa. Jokin asia häiritsi vielä Lassea rankasti, vaikka kaikki oli päättynyt hyvin. Pian mies sen oivalsi. Marja oli osoittanut, että oli olemassa naisia, jotka saattoivat vielä ihastua ja himoita Lassea.  Mitä tapahtuisi, jos sellainen tilanne sattuisi uudelleen? Pystyisikö Lasse vastustamaan kiusausta siinä tilanteessa toistamiseen? Miten useasti mies pystyy sanomaan häntä himoavalle naiselle ei?

Mieli muuttui jälleen apeaksi, sillä Lasse käsitti, ettei hän pystyisi pitkään vastustamaan sellaisia houkutuksia. Kun hän tarkemmin mietti asiaa, oli hän varma, että jos Marja olisi uudelleen houkutellut miestä lempimään, ei Lassella olisi ollut enää voimia vastustaa. Onneksi nainen oli menettänyt kiinnostuksensa häneen. Mies käsitti, että asialle oli tehtävä jotain. Jotenkin hänen täytyi varmistaa, ettei vastaava tilanne pääsisi toteutumaan.

Jannan kikatus havahdutti jälleen Lassen. Nainen tuijotti uutta lempisarjaansa Pudottajat. Lasse hämmästeli reilusti ylipainoisten miltei hengiltä itsensä rehkimistä saadakseen painonsa putoamaan. Silloin Lassen idealamppu jälleen syttyi. Ratkaisu oli herkullisen yksinkertainen.

 

Vuosi oli sujunut kuta kuinkin hyvin. Janna ja Lasse olivat onnellinen pari, jotka jakoivat ilot ja surut keskenään. Elämä hymyili heille. Ainoa joka ei hymyillyt oli Lassen lääkäri. Hän ei voinut käsittää miehen jokin aika sitten tapahtunutta elämänmuutosta. Mies oli paisunut kuin pullataikina. Elopainoa oli pitkästi toista sataa. Lasse tuntui nauttivan syömisestä. Pizzaa, hampurilaisia, ranskalaisia ja piirakoita kului miltei joka päivä ja useaan otteeseen. Lassea ei kuitenkaan painon nousu haitannut eikä hän tuntunut välittävän yhtään mitään siihen liittyvistä terveysriskeistä. Lääkäri oli yrittänyt vedota miehen vaimoonkin, mutta tämä oli vain todennut olevan onnellinen, koska Lasse oli vain hänen ja rakasti vaimoaan ehdottomasti.

Lasse oli löytänyt ratkaisun ongelmiinsa. Hän tiesi olevan mieleltään heikko joutuessaan viekoittelevien naisten uhriksi. Avioliitto olisi takuulla vaarassa, eikä hän pystyisi kiusausta vastustamaan pitkään. Nyt, kun hän oli hurjan tuhdissa kunnossa, tilanne oli korjaantunut. Mies oli varmistanut, ettei yksikään nainen, muut kuin Janna, olisi enää hänestä kiinnostunut ja se riitti Lasselle. Melkoisella määrällä läskiä Lasse oli saanut itsetuntonsa ja mielenrauhansa takaisin. Kiihkoa ei ollut enää lauantaisin sänkykamarissa senkään vertaa kuin vuotta aiemmin, mutta se oli korvattu neljällä suklaaleivoksella, kahdella perunalastupussilla ja kahdella litralla kokista. Lasse eli elämänsä parasta aikaa.