Ryntäsin pihamaan poikki ulko-ovelle. Olin kompastua rappusiin. Sain vain vaivoin pidettyä tasapainoni. Heitin takkini eteisen lattialle ja potkaisin kengät jalastani. Loikin nopeasti makuuhuoneeseen kirjoituspöydän äärelle. Painoin tietokoneeni virtanäppäintä. Istahdin hengästyneenä tuolille ja katselin kärsimättömänä, miten Windowsin aloitusruutu valaisi monitorin.
Vaikka mökkini oli muuten hyvin varustettu nykyaikaisin laittein ja ratkaisuin, yhdestä asiasta vaimoni ei ollut tinkinyt. Puusee oli pakko olla. En ollut ymmärtänyt tällaista vaatimusta, mutta koska se oli ainoa ehto huvilan saamiseksi, olin siihen suostunut. Olin aiemminkin siellä kompostiin tuotetta luodessani saanut suuria ajatuksia mieleeni, mutta tämänkertainen oli kyllä paras kaikista. Aivan käsittämättömän hurja idea romaaniksi. Sofi Oksasen tukkalaite sujahtaisi sadan metrin pylvääksi ja Jari Tervo lähtisi Himalajalle etsimään pyhiensä yhteyttä, kun lukisivat kirjani.
Yritin klikata Wordin kuvaketta, mutta vaikka miten kuljetin hiiren osoittimen ison tuplaveen päälle, ohjelma ei suostunut aukeamaan. Yritin epätoivoissani useampaan kertaan. Ei mitään. Parkaisin ääneen. Miksi juuri nyt? Kone oli temppuillut joskus aiemminkin, mutta totta kai juuri, kun kiire oli suurin saada universumin järisyttävimmän tarinan palaset yhdistettyä, kohtalo oli minua vastaan.
Klikkailin muitakin kuvakkeita, mutta tuo onneton rakkine ei suostunut toimimaan. Minä yritin ja yritin, mutta näyttö oli aivan kuin lamaantunut. Hakkasin hiirtä pöytää vasten. Heristin monitoria. Löin sitä. Hakkasin näppäimistöä niin, että kirjaimet sinkoilivat. Potkin keskusyksikköä. Heitin monitorin ikkunasta pihalle. Perkeleen Windows! Amerikkalaisen kapitalismin ilmentymä oli onnistunut täysin passiivisella vastarinnallaan murtamaan mieleni.
Istahdin alas ja yritin saada hengitykseni tasaantumaan. Kyyneleet valuivat poskillani. Ideani oli kadoksissa. Maailman paras kirjallisuuden kirjoittamaton klassikko oli pyyhkiytynyt pois. Miten saisin sen koskaan enää takaisin? Silmäkulmastani näin ikkunan läpi puuseen. Siellä se oli syntynyt. Luomisen tuska. Minun oli pakko saada ideani takaisin. Ryntäsin autolle. Lähikauppa oli vielä auki. Sieltä saisin aineet kaalilaatikkoon ja hernekeittoon…
juolahdus.wordpress.com 